Catching up

Niin vaan se joulukuukin hujahti ohi, ja blogi on taas päässyt jäämään paitsioon. Kuluneen reilu parin viikon aikana ollaan treenailtu vähän agia ja lenkkeilty. Pimeässä. Märässä. Sateessa. Harmaudessa. Kurassa. Koiria joutuu putsaamaan joka ikisen ulkoilun jälkeen. Juuri äsken pesin ne ihan kokonaan, kun innostuivat mokomat lenkillä rallaamaan mutaisessa pellossa. Pikkupakkanen ja lumi voisi olla ihan kiva.....

Se mokoma mutapelto

Mutta on tässä positiivisiakin puolia, tänään käytiin minijäljellä :) Lievästi mutaisella niittypohjalla namijälki Vireelle, Sysille vähän heinikkoisemmalla pläntillä keppitreeni, molemmat jäljet alle 100 metrin päässä kotiovesta. Vireelle tuli askeleita noin 100. Kaarretta ollaan tehty aiemmin, mutta tänään tein ekaa kertaa pyöristetyn 90 asteen kulman. Vireellä on edelleen tosi kova hinku loppupalkalle, vaikka sitä ei enää jäljen päässä ole. Keskittyminen oli aluksi tosi vaikeaa, hyöri ja pyöri ja kiskoi eteenpäin, ja jos en päästänyt, tarjosi istumista ja katsekontaktia... :) Sitä saa mitä vahvistaa... Pari kertaa näytin jälkeä uudestaan ja käänsin pennun oikeinpäin, ja lähtihän se sujumaan. Laitoin ekaa kertaa vähän parempaa palkkaa jäljelle nappuloiden sekaan, ja tuntui toimivan hyvin - Vire malttoi etsiä ja syödä namia jäljeltä. Alun sählingin jälkeen jäljesti hienosti kuono maassa, tasaisella vedolla eteenpäin ja kulmakin meni kuin vettä vaan, hienosti kävi askeleet läpi. Lisää rauhaa vaan, jotenkin tuntuu, että tartutan säheltämistä molempiin koiriin :P

Vireen jälki

Sysin jälki oli pidempi, tosi lyhyt silti, ehkä noin 80m. 4 keppiä, tavoitteena oli päästä palkkamaan nostoista. Keppipalkkana on tähän asti ollut aina ruoka/namia. Yleensä jotain mahdollisimman herkkua, pitkään menty kissanruoka-kuivaliha-sörsselillä. Kuitenkin musta tuntuu, että Sysillä ei ole tarpeeksi hyvä motivaatio nostaa keppejä, jälki vetää sitä niin vahvasti eteenpäin. Monessa kohtaa on käynyt niin, että jää tarkentamaan keppiä, mutta luovuttaa todella nopeasti, siis oikeastaan hidastaa ja seisahtaa, ja jatkaa matkaa. Merkkaa kepin kohdan, mutta ei jää etsimään, nostaa, jos keppi on hyvin hollilla. Nyt ajattelin lähteä kokeilemaan leikkipalkkaa tähänkin. Jos namipalkalla en saa sitä toimimaan niin hyvin kuin haluaisin, ja paras palkka mitä voin tarjota on leikki, niin miksipä ei.

Janalähtö 4 metrin päästä hieman vinossa kulmassa, nosti hienosti. Ekasta kepistä ohi. Tokan nosti, lähti leikkimään hyvin, irrotuksesta namipalkka. Kolmatta joutui vähän aikaa tarkentamaan, löysi ja toi hienosti. Sama kaava, leikkiä ja irrotuksesta nami ja jatkuu. Vika keppi nousi sekin yhtään epäröimättä, leikki hyvin hetken, mutta selvästi odotti multa ruokapalkkaa. Hyvästä leikistä lopetus ja vikat herkkunamit Sysille. Sysi jäljesti koko pikkujäljen tosi hienosti ja hyvällä asenteella. Nyt yritin itse olla rauhallisempi, ja pidätin liinasta, jotta vauhti ei kiihtyisi, edettiin kävelyvauhtia eikä puolijuoksua kuten yleensä. Sysi veti tasaisesti eteenpäin, yksi kulmakin matkalla oli, ja se oli hieno. Rauhaa siis tähänkin, ja omasta asenteesta se lähtee :) Namipalkkana mulla oli molemmilla kokeilussa itsetehdyt maksapannari-nampat, eli jauhettua maksaa, kananmunaa ja hieman jauhoja paistettuna ja leikattuna palasiksi. Kennel-rehun jauhetusta maksasta tein, joten edullisia herkkuja oli, tosin paistaessa haju oli aikamoinen. Tytöt tykkäsivät kuin hullu puurosta, namit oli siistejä, yllättävän vähän murenevia, joten oikein hyvä tapa syöttää viikoittaiset maksa-annokset :)

Sysin jälki

Sysi TopCaniksen mannekiinina.
Jälkivaljaat lahja siskolta, panta M&M:n outletin löytöjä,
 ulkopuoli kokonaan sinistä heijastinta, ja pitihän se testata toimiiko.

Muita kuulumisia.. Messari oli ja meni, Sysin kanssa saatiin osallistua ATD:n Vauhdikkaat-joukkueessa flyball-kisaan. Sysi oli ihan pro kisapaikalla, hoiti osansa hienosti, eikä häiriintynyt ison kehän musiikista, yleisöstä tai takatilan tungoksesta. Onnea on koira, jonka kanssa on helppo mennä minne vaan <3 Meidän tiimi selvitti tiensä puolivälieriin asti. 

Joukkuepaidat

Piparihaasteesta yritettiin selvitä, Sysin kanssa ihan läpihuutojuttu, mutta Vire.... noh, ehkä joku vuosi tääkin onnistuu :D

Agilityssa ollaan keskitytty vähän enemmän tekniikkatreeneihin omalla vuorolla, ohjatuissa viikkotreeneissä rataa. Yhdet valmennusryhmätreenitkin tähän väliin mahtui. Sysin kanssa ollaan tehty käännöstreeniä ja haettu voimaa kiihdytyksiin. Vire on päässyt tekemään pentutreeniä speedbumpien kanssa, perusohjauksia ja estehakuisuutta, käännöstreenin alkeita. Vireen asenne tekemiseen on ihana, se keskittyy hienosti, leikkii hyvin ja palkkautuu nameistakin todella hyvin.

Kuluneen vuoden summaus ja tavoitteet ensi vuodelle jääköön toiseen kertaan, kun tästäkin tuli jo
vähän liian pitkä postaus.. :D Loppukevennykseksi vielä meidän oma naapurustovahti Vire :)