keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Rallytokon ekat kisat

Sunnuntaina meillä oli taas kisapäivä. Tällä kertaa kokeiltiin meille uutta lajia, rally-tokoa. HSKH järkkäsi, joten pakkohan se oli oman seuran kisoihin lähteä kokeilemaan. Torstaina käytiin yhdet "oikeat" rally-treenit, joissa tehtiin alo-luokan rataa. Vire pääsi tottistelemaan samalla kertaa.

Kisoissa startattiin ALO-luokassa. Ratapiirroksesta olisi voinut tietty ottaa kuvankin, mutta se nyt jäi. Sysi oli ennen rataa aika hyvillä kierroksilla. Radalle kun päästiin, niin ekat liikkeet (360' vasemmalle, 270' oikealle, eteen istu - sivulle vasemmalta) olin itse turhan kankea, mutta sitten kankeus suli ja päästiin rennolla asenteella eteenpäin, ja koirakin skarppasi todella hienosti :) Seuruutukset oli aika pitkiä, ja tokovinkkelistä olis voinut olla hieman korrektimpi, mutta rallyvinkkelistä oli todella hyvä. Tarjosi aktiivisuutta mua kohtaan, ja Sysi oli selkeästi rento ja hyväntuulinen. Hihnan käytto ei tuntunut luontevalta, ja siihen koitin keskittyä koko radan ajan, ja löytää rauhan tekemiseen. Heti kun päästiin tekemisen syrjään kiinni, tuntui rata jo loppuvan, suorituksen kesto oli rauhallisuudesta huolimatta tosi lyhyt (1 min 41 s). Pisteitä kirjattiin tuloslistaan sitä mukaan kun suorituksia kertyi, ja tällä kertaa me saatiin täydet 100/100! Hieno Sysi :) Näissä kisoissa täysien pisteiden suorituksia tuli kolme, ja nämä suoritukset laitettiin järjestykseen suoritusajan perusteella. Me tulimme sijalle 3./30, ja ensimmäisistä rallykisoista päästiin kotiin ruusuke muistona. 


Muissa merkeissä ollaan pysytty juoksulenkkitavoitteessa ja käyty pariin kertaan kunnolla hölkällä. Jokirannan reitit on todella hyvässä kunnossa, joten kyllä kelpaa :) Viikonloppuna bongattiin ekat leskenlehdet, joten kevät on täällä! Nyt tullut pieni takatalvi tosin vähän laskee tätä kevätfiilistä..



Eilen tiistaina otettiin sporttiksella Virelle taas kunnon paikkistreenit. Jusu teki häiriöitä parhaansa mukaan, mutta hyvin Vire napotti paikallaan, ei yhtäkään virhettä. Ei haitannut selän takaa kuuluvat paukutukset, ohi lentävä lelu tai lelun heiluttelu edessä. Pätevä penikka! 

Sysille tehtiin ihan oikeaa agilitya. Otettiin muutama este, ja kun Sysi pääsi kohtaan, jossa pystyi kiihdyttämään yhden estevälin, ja hypyltä tehtiin peruskäännös, tuli laskeutuminen niin kovalla voimalla, että pohjasta loppui pito, etujalat luisti alta ja Sysi kaatui todella pahan näköisesti :( Takajalan kynnen viereen tuli anturaan vamma, lähti vuotamaan verta, joten meidän treenit oli siinä. Onneksi oli treenirepussa oma ea-pakkaus, joten saatiin haava puhdistettua, sidottua ja laitettua siihen tassusuoja. Koiraa tämä ei tuntunut haittaavan, heti kun saatiin tassu sidottua, olisi lähtenyt juoksentelemaan takaisin radalle. Nyt se täytyy todeta, että ainakin tuon sporttikoirahallin pienen puolen tekonurmi on meille liian liukas. Hyppytekniikkaan ja tokoon soveltuu, mutta ei meillä ole enää asiaa sinne ratatreeniä tekemään... Se on ihan turhaa riskinottoa. Kun päästiin kotiin, ei tassu enää onneksi vuotanut verta, ja kohta on aika siistin näköinen jo, haava on onneksi aika pieni. Muutama päivä nyt suojataan ja katsotaan missä vaiheessa uskalletaan taas agiradalle. Kaatumisesta tullut tömäri oli kova sekin, joten toivotaan, että tästä selvitään ilman pahempia jumeja. 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Minitokot

Tiistaina päivällä lenkkiä, illalla lisää lenkkiä, revontulien ihastelua ja treeniä. Tokoa Sporttiksella. Virelle paikkamakuun tehotreeniä, pääasiassa jättöjä ja matkaa, ei paljoakaan aikaa. Perusasennosta maahan oli aika hyvä joka kerta, yhden kerran suorastaan täydellinen.

Sysille sitten paikkamakuu piilossa 3 min, pientä seuraamista. Kaukoihin muistuteltiin alustaa, ja pienellä alustalla (kova hiirimatto) saatiin toimivia toistoja kaikkiin vaihtoihin kisamatkalla. Erittäin hyvä! Siitä siirto tunnariin, jota sitten saatiin vääntää. Liikaa vauhtia ja keskittyminen hukassa.. Räjäytti tassuillaan palikat ja maisteli, ei vahingossakaan haistellut, toi väärän. En huolinut, meni uudelleen maistelemaan, puolivahingossa nuuhkaisi omaa ja toi sen. Otettiin eri paikkoihin muutama toisto, jotta sain onnistumisenkin mukaan, ja siitä kunnon palkka. Ei auta ei, tunnari toimii matalilla kierroksilla kun malttaa haistella, mutta korkeammalla on ihan hukassa. Touhukkaana ja iloisena tekee, mutta se kun ei ihan riitä. Täytyy miettiä vähän lisää, miten sille saisi sen ajatuksen paremmin mukaan.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Menolippu SM-skaboihin ja karsintoihin!

Sysin kanssa palattiin agilityn kisakentille viikonloppuna kahden kisapäivän verran. Lauantaina otettiin Ojangossa kolme starttia. Ekalla agiradalla tehtiin 5, yksi rima alas. Taisin vähän huolimattomasti valssata? Muuten oikein kivan tuntuista menoa, tehtiin yhdessä samaa rataa, eikä tarvinnut vääntää lähdöstä tai kontakteista. Tokalla agiradalla ensin valahtanut sylivekki, joka pelastettiin, sitten myöhemmin huono rytmitys takaaleikkaus-välistävedossa, jossa Sysi lipsahti hypyn väärälle puolelle. Tulos hyl, mutta edelleen hyvä fiilis ja hyvä yhteistyö. Vähän enenmmän skarppiutta olisin tarvinnut itse näihin tiukkoihin kohtiin. Vikalla hyppärillä sitten tsemppi päälle ja nolla sieltä tuli :) Rataprofiili tosi vauhdikas, nopsia nollia ropisi. Oon tosi tyytyväinen meidän rataan, vaikka sieltä löytyi parannettavaa. Sijoitus 11. jonkun parinkymmenen nollan joukosta, 3 s jäätiin kärjestä. Kisapäivän jälkeen hymy oli herkässä, me oltiin koko päivä yhdessä radalla, molemmat kartalla, ohjaus tuntui vaivattomalta ja oli vaan ihan sairaan siistiä päästä juoksemaan!

Sunnuntaina iltapäivällä nokka kohti Janakkalaa ja seuraavia startteja. Eka rata oli suorastaan katastrofaalinen. Kakkosesteen jälkeen eka pelastelu, kolmosesteen jälkeen hylly. Räpiköitiin jotain, rimoja tuli alas ja oikaistiin vähän loppuun. Positiivista jos kaivetaan, niin lähtö ja kontaktit toimi :P Tokalle radalle sain vähän asennetta kerättyä, ja niukin naukin nollana maaliin. Ja sithän se iski, meillä oli mahdollisuus yrittää tuplaa.... Vikaa hyppäriä rakennettaessa fiilis oli enemmänki "voi ei", rata oli haastava. Ja siellä oli okseri. Jolle lähestyttiin 90 asteen kulmasta. Pussista. Lyhyeltä välimatkalta. Ja okserilta käännyttiin tiukasti. Ainoa mitenkään päin kokeiltava ohjaus oli kääntävä takaaleikkaus okserille... No, kun ei vaihtoehtoja ollut, niin sitä sitten yrittämään. Alkuradasta vähän levähtäneitä kaarteita, pussille vienti onnistui, ja okserin takaaleikkaus onnistui!! Hyvä Sysi! :) Nollana maaliin ja tupla tehty! Sunnuntain radat oli tulosten valossa parempia, mutta ei saatu samaa sujuvuutta koko päivänä. Töksähtelevää menoa, hiukan pelastelua, mutta parasta oli se, että alun katastrofista kuitenkin noustiin :) Tai siis minä nousin.. eihän koirassa ollut tälläkään kertaa vikaa. Pohja ei ollut Sysille paras mahdollinen, vähän sutimista oli, mutta en nyt sitä huonoksikaan sanoisi. Näinpä siinä pääsi käymään, että tämän kauden nollat on nyt kasassa, ja kun tuplan lisäksi nollavoittokin löytyy, tarkoittaa se sitä, että osallistumisoikeus sekä agilityn SM-kisoihin, että maajoukkuekarsintoihin on tienattu :) Super-Sysi <3



Tällä kertaa nollat kerättiin seitsemällä kisapäivällä, joissa yhteensä kisattiin 21 starttia. Joka kolmas startti oli siis nolla. Nollaprosentti siis meille todella hyvä!

Sitten reenailut. Viime viikon perjantaina korkattiin maastokausi jälkitreenien ja esineruudun merkeissä. Päätin mennä tuohon viereen Keskuspuiston pohjoisosaan. Sysille noin 270 m jälki, Virelle vain noin 80 m (namit loppui kesken....). Vire olisi tarvinnut vähän pidemmän löytääksen paremman rytmin, nyt ei ehtinyt rauhoittua kunnolla jäljen ajoon, alkusähellyksen ja kiireen jälkeen saatiin rauha ihan hetkeksi ennen jäljen loppua. Varustauduin huonosti, ja namit riitti vain lyhyeen jälkeen, laitoin melkein joka askeleelle. Viren jälki vanheni noin 30 min. Sysin jälki oli vanhenemassa noin 50 min. Sen kanssa otettiin jana noin 20 m. Ja mä en osannut tulkita koiraa kunnolla.. Otti takajäljen, pysäytin ja lähetin uudestaan, ja Sysi pyöri jonkun hetken ennen kuin löytyi. Täysi höyry päällä yritti eteenpäin, mä himmasin perässä, ja se selvästi häiritsi. Siksakkasi alussa, mutta loppua kohden paransi, ja vika 100 m tuntui aika hyvältä, koira näytti keskittyneeltä, eikä mun jarruttaminen häirinnyt sitä enää. Kolme keppiä, yksikään ei noussut. Vikalla pyysin etsimään uudestaa, jotta pääsin palkkaamaan.. No, turha luulo oli se, että jatkettais siitä mihin viime kaudella jäätiin jäljestämisen osalta. Nyt vaan lisää treeniä alle, ja Sysille nimenomaan janaa ja keppitreeniä. 

Esineruudun tein kaistaleena, kaksi esinettä, molemmat pitkälle (n. 35 m, vähän ahdas kohta oli). Sysille näyttönä, oli ihan superhieno. Lähti kovaa, etsi hyvin, palautukset hyvät. Virelle käytiin ottamassa ensin haju, sitten toin takaisin lähetyspaikkaan. Eka oli upea. Varma ja nopea. Tokalla ajatukset ehti vähän karkailemaan, otti häiriötä kävelytien toisella puolella olevasta (omasta, namitetusta) jäljestä, vaikka etäisyyttä oli mun mielestä ihan riittävästi. Korjasi kuitenkin kun uusin lähetyksen lähempää, ja toi pienemmänkin esineen. Ihan hyvät esineet siis tällä kertaa. 

Maanantaina metsälenkin yhteydessä sitten uutta esineruutua. Dameja esineinä, nyt laajempi ala, tallottu noin 50*50m. Kokeilukerta, kokeenomaisesti tehtiin, ei näyttöä, ei hajun hakemista ensin, vaan tavoite oli katsoa miten sujuu. Sysin kanssa ei sujunut :P Jäi ihan lähelle pyörimään, jäi kiinni lähellä oleviin jälkiin. Otettiin uudestaan, ja sama. Pyöri ja jäljesti, ei irronnut kunnolla. Autoin kävelemällä aluetta eteenpäin, ja löysi. Palautukset huonoja, olis halunnut jäädä rallattamaan lelun kanssa, mutta toi kun pyysin. Sitten Vire, ja se oli super! Lähti vauhdilla, eteni hyvin, ei tarvinnut apuja vaan hetken juostuaan löysi ja palautti hyvin ekan. Uusi lähetys ja toi tokan. Ihan mieletöntä, se osaa jo noin hienosti! Jätettiin damit uudelleen metsään niin, että koirat näki niiden jäävän, ja jatkosuunnitelmia pohitmaan.. Sysin kanssa työsarkaa on. Se osaa etsiä, se osaa tuoda, mutta se tarvitsisi vahvemman motivaation. Kiire puuttuu ihan kokonaan, se on sunnuntaikävelyllä ruudussa. Nyt siis miettimään motivaation kasvattamista.. Ihanaa oli joka tapauksessa päästä maastotreeneihin kiinni, ja tästä se kausi alkaa :) 

Viime viikolla korkattiin myös kevään juoksukausi, kaksi kertaa kerettiin 5 km kierrokselle, ja toivottavasti sama tahti saadaan säilytettyä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Maanantai pelastettu

Hyvillä treeneillä nimittäin. Aamutreenit maanantaina Agitokolassa Annan kanssa, hyppytekniikkaa. Päivän yllättäjä oli Vire. Saatiin nimittäin se liikkumaan ihan kuin isot koirat, vaikka vähän pupuhyppyjäkin nähtiin :) Tehtiin sen kanssa etäisyyden arviointia. Aloitettiin 12 jalan välillä, ja nostettiin 3 kerrallaan. Kolme hyppyä alkuun 15 cm, vika oli 25 cm (vai olikohan 20..?). 12 oli ihan ok, ei ollut kovin vetävä laukka. 15 oli vähän parempi, mutta ei siltikään kovin hyvä. Palkkana oli pelkkä nami, joten kokeiltiin saataisko vähän lisää poweria sillä, että mä menin alustan luokse (lelu olis ollut liian hyvä, ei malta keskittyä jalkoihin enää niin hyvin), ja saatiinhan sillä. Siirto 18 jalkaan, ja tää olikin paras kaikista :) On se vaan niin iso koira, että joutuu tekemään tosi paljon töitä noihin lyhyisiin väleihin ja kasaamaan, joten oikeasti nää pitkät onkin tosi paljon helpompia sille. Eli, ens kerralla aloitus ja lopetus 18 jalan väliin. Tää oli oivallus :) Ja sen mielentila oli optimaalinen, ei liian kierroksilla, keskittyminen kunnossa.

Sysille tehtiin okserilla etäisyyttä. Aloitettiin 7 metristä (28 jalkaa), siitä kolme jalkaa kerrallaan pudotettiin lyhemmäs. Sille taas nää pitkät on vaikeita.. Haki askeleita ja hyppy ei ollut niin hyvä. Paransi ja lopetettiin lyhyempiin väleihin. Hyvä oli kuitenkin aloittaa välillä "väärinpäin" maksimista, ja varmistaa se, että päästään oikeasti haastamaan se koiran osaaminen, ilman, että toistomäärä kasvaa kovin suureksi... Aina jos aloitetaan yhdeksästä jalasta, on siirto 28:aan aikamoisen pitkä. Puhuttiin myös siitä, miten pitkään aikaan ei Sysin kanssa ole tehty suunnitelmallisesti aksan suhteen mitään, tehty aina vähän mitä huvittaa, ja ne vähäisetkin suunnitelmat on tehty ongelmanratkaisun perusteella. Jos tavoitteena on edistyä, niin suunnitelmallisuuden avulla se olisi todennäköisempää, varsinkin kun kaikki varsinaiset ohjatun agilityn rippeetkin on meiltä loppuneet. Joten... tarttis varmaan tehdä jotain? Kiitos Anna seurasta ja neuvoista jälleen :)