Hyppytekniikkakurssilla

Toissa viikko meni arkipäivien yhdessä hujauksessa treenaailematta, ulkoiltiin vaan. Viikonloppu tosin oli jälleen ohjelmaa täynnä, osallistuttiin ATD:n järjestämään hyppytekniikan peruskurssille, vetäjänä Ulla Kaukonen. Setti oli todella tiivis ja rankka, yhteen viikonloppuun kun mahdutetaan kaksi yli 8 tunnin pituista semmapäivää. Molemmat päivät aloitettiin reilu parin tunnin luennolla, ja hyvän hyppytekniikan tärkeys nousi todella hyvin esille. Esimerkkinä Ulla kertoi laskeneensa jonkun kurssin kanssa keskivertoagikoiran uran aikana tehtyjen hyppyjen määrän, ja se nousi kymmeniin tuhansiin. Siitä voi sitten miettiä, kuinka kova rasitus koiran etuosalle tulee jo hyvällä hyppytekniikallakin, saati sitten, jos alastuloihin ei löydy riittävästi joustoa.

Vire osallistui harjoituskoirakkona, Sysi joutui tällä kertaa vain seuraneidin rooliin. Kurssipäivien aikana tehtiin Virelle perussarjaa, set pointia, kasvavaa sarjaa ja korkeuden arviointia ponnareilla.

Sitten niihin kommentteihin Virestä. Vielä pentumainen liikkeissään ja koordinaatiossaan, ja se on ihan normaalia tuon kokoiselle ja ikäiselle. Vielä ei tarvitse rimoja, ponnarit riittää. Seuraavat 3-4 kk voidaan jatkaa ponnareilla, mahdollisimman monipuolisesti eri harjoituksia. Sen jälkeen voi pikkuhiljaa lähteä tuomaan rimaa treeneihin. Viren kanssa ei tarvinnut säätää etäisyyksiä, maksikoirien oletukset sopi sille.

Kaikenkaikkiaan saatiin hyvä setti eri harjoituksia joita tehdä. Maltti mukaan, ja pitää muistaa, että kiire ei tässäkään hommassa ole. Hyvin Vire jaksoi keskittyä, mutta kyllä siitä huomasi miten rankkoja loppupeleissä nämä harjoitukset on, tietysti yhdistettynä vielä rankkoihin semmapäiviin verkkaamisineen.

Viime viikon alku palauduttiinkin sitten rankasta viikonlopusta :) Tiistaina käytiin rennolla juoksulenkillä, Virekin on nyt hiffannut, että kiire ei ole, ja koko ajan osaa hakea paremmin rentoa ravia. Mulle on haastavampaa mennä molemmat koirat mukana, koska Sysi säilyttää ravin vähän hitaammassakin hölkässä, mutta Vire ei.. Se aloittaa peitsaamisen, kun mun tahti hidastuu, joten kovillehan tässä joutuu.

Treenaamaan lähdettiin perjantaina. Pitkästä aikaa tottiksia molemmille. Vire aloitti, perusasentoa ja askeleen verran seuraamista. Väliin minimittaista paikkamakuuta, sen jälkeen liikkeestä maahan ja vauhtiluoksari. Hyvällä asenteella tekee, mutta edelleen mun on oltava tarkka omasta liikkeestä. Vire lukee niin pieniä kropan vihjeitä ennen suullista käskyä, ja sille ne tuntuu olevankin paljon vahvempia kuin Sysille ikinä. Ois aika loistava agilitykoiran ominaisuus..... Mutta tottiksissa ei niin hyvä :P

Sysi seuraavana. Päätin ihan vaan kokeilla miten sujuu pitkä PK-kaavion mukainen seuruu (ilman henkilöryhmää). Ulkomuistista vähän haparoiden sen kävelin, ja huh, tämä on todella mennyt eteenpäin tekemättä mitään! Ei hetsausta, ei mitään, suoraan vaan seurauttamaan kaaviota läpi, ja Sysin asenne kantoi loppuun asti. Ei laskenut pahasti missään vaiheessa, ekalla suoralla laski hieman, ja hitaassa kävelyssä/juoksussa nosti itsensä uudelleen! Aivan mahtavaa! Täyskäännöksiä se ei vieläkään osaa, mutta ysikymppiset kulmat oli korrektit. Sitten jääviin. Seisominen ja istuminen todella hyvät, joten tehtiin ne vain kerran. Maahanmenossa ekalla jätti kyynärät vähän ilmaan, joten pari toistoa otettiin lisää, ja pääsin palkkaamaan hyvästä suorituksesta. Paikkiksen aikana keräilin kamoja ja kävin pariin otteeseen piilossa, kerran nosti kyynäriä (argh) kun olin ekaa kertaa piilossa. Joten työtä, työtä on niin paljon edessä tässäkin. Paikkamakuun mielentila oli kuitenkin hyvä, rauhallinen, mutta keskittynyt.

Vire pääsi kokeilemaan vielä toiselle kierrokselle noutoa. Ja vitsit, mikä alligaattori! Sehän pureskelee ton kapulan palasiksi. Joo, eipä olla noutoa tai pitoharkkoja tehty, ja sen huomaa. Kyllähän se noutaa mitä vaan, mutta haastavaksi tän tekee nosto, pito ja luovutus. Mutta niitä sitten yks kerrallaan työstämään.. Jos vaikka nyt ihan oikeasti aloitettaisiin ne pitoharkat..

Lauantaina tehtiin pitkää metsälenkkiä, ja saatiin ihania kuvia tytöistä :)

Sunnuntaina jatkettiin metsälenkkilinjaa, ja käytiin taas nauttimassa ihanasta syksystä, ihanassa seurassa - tosin ensin treenattiin. Aloitettiin agilitylla, hyppytekniikkaa tytöille. Sysi teki perussarjaa, korkeuden arviointia (50-55-60-65-60-50), ja kasvavaa sarjaa. Vire teki vain kasvavaa sarjaa. Hyppytekniikan jälkeen Sysille keinuharkkaa, ja Virelle tottista - jälleen perusasentoja, seuraamisen alkeita ja liikkeestä maahan, kun oli valvova silmä katsomassa. Ehkä tässä joku päivä eteenpäin päästään... Vire varmasti tekisi jo pidempääkin pätkää seuraamista, jos ei olis ihan niin tarkkaa sen asennon kanssa.. Mutta kompromisseihin ei vielä ainakaan ryhdytä :P 

Muuten niin mukavaan aktiiviseen viikonloppuun mahtui myös pieni haaveri, Vire loukkasi sunnuntaina (oletettavasti kalliolla juostessaan) etutassujensa anturat, pintakerroksesta lähti pienet palat. Onneksi tämä tapahtui vasta ihan loppulenkistä, ja onni on koira, joka näyttää sen, että nyt sattui. Verta ei onneksi vuoda, mutta aristaa kyllä. Nämä on niin ikäviä, mutta onneksi anturat yleensä paranee kohtuu nopeasti.