Agia, tokoa, flyballia & jälkeä

Reilu viikko taas takana ja vaikka mitä ollaan ehditty tekemään, vaikka viime viikko menikin pitkälti flunssaa potiessa. Torstain agitreenitkin jouduin jättämään välistä. Lauantaina taas oli flyballin vuoro Sysin kanssa. Kyllä huomasi, että viikon lepäilyt oli tehneet tehtävänsä, vauhtia ja intoa riitti! Nyt tehtiin enemmän vaihtoja kuin viimeksi, ensin kaksi koiraa vuorotellen, sitten kolmen koiran kanssa vuorotellen. Vaihdot sujuu oikeasti tosi hyvin! Lähetykset etenee aika rivakalla tahdilla, joten haastavinta oli saada koira palkattua (nopeasti), irti lelusta ja fokusoimaan takas pallokoneelle sillä aikaa kun toinen kipitti vuorostansa, kiire tuli! Kolmella koiralla oli heti helpompaa, kun aikaa oli enemmän. Tosi hyvällä mallilla näyttää tämä olevan, joten kyllä me uskaltaudutaan suuriin koitoksiin ATD:n väreissä, eli messarin flyball-joukkueskabaan joulukuussa :)

Illalla oli sitten Jusun vuoro ohjata Sysiä agiradalla, ratapiirros alla. Jusu sai nopeasti ohjauksen kasaan ja puhdasta rataa tehtyä, kehitys on ihan selvä :)

Sunnuntaina olikin tokotreenien vuoro, Savelassa Annan ja Annikan kanssa. Sysille ensin paikkamakuu kolmen koiran ryhmässä, pysyin näkyvillä, käännyin selin, aika 2,5 min. Muuten hyvä, mutta sivullenousussa nousi seisomaan. Itse liikkeistä aloitettiin muutamalla perusasennon hakemisella, sitten ylipitkä luoksetulo ilman stoppeja. Palkka edestä, narupallo liivin sisällä, mutta naru ulkona, sai hypätä itse ottamaan palkan. Siitä kokeenomaisesti seuraten hypyn lähelle, ja hyppynouto. Palkkaus taas edestä, mutta itse liike oli aivan super! Lähti hyvin, nosti hyvin, palautti hyvin ja piti hyvällä otteella, yhtään ei elänyt vaikka vein kädet lähelle ennen irrottamista. Hienoa!! Sitten oli tunnarin vuoro. Sysi kävi kierroksilla ja teki noutoa.... Toi ekaa näkemäänsä kapulaa, eikä yhtään haistellut. Kapulat oli pitkässä ruohikossa, matka ei ollut pitkä ja lyhensin sitä. Laitettiin namialusta ja namia hidastamaan, mutta ei. Noutoa, noutoa... Kerran haisteli ihan pienen pätkän, ja siinä se. Toi kuitenkin lopulta oman. Sitten katse peiliin. En edes muista, milloin viimeksi oltaisiin tunnaria tehty. Tiedossa on hyvin se, että se on treenikentällä paljon vaikeampaa kuin kotona. Ehkä olisi ollut paikallaan tehdä pientä muistuttelua ensin kotona, kun kerran taukoa on ollut. No, tehdään parit muistuttelut kotona, sitten tossa lähikentällä, ja kokeillaan sen jälkeen ryhmätreeneissä uudelleen. Loppuun vielä tasamaanouto, en ainakaan muista, että siinä olisi ollut mitään ihmeellistä.

Vireen kanssa tehtiin luoksetuloa apparin pitäessä kiinni ja minä juosten pois, vauhdilla tulee :) Sen jälkeen vähän seuraamista imuttaen, ja taas joudun toteamaan, että kuivat nappulat on ehkä huonoimpia ikinä tähän. Aloitettiin perusasennossa katsekontaktista palkkaus, ja häiriötkin oli kohdallaan, kun kentälle tuli neljä lasta juoksentelemaan ja tietysti ihmettelmään meidän koiria :) Maahanmenon opettelu aloitettiin namin kanssa, ja hieman oli Vireellä vaikeuksia laittaa peppu maahan, tönötti peppu pystyssä etujalat maassa vaikka kuinka pitkään, mutta tulihan se sieltä sitten :) Makuulta seisomaan lähti myös toimimaan tosi kivasti.

Maanantaina oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi, ja lähteä auringon vielä paistaessa jäljelle. Ajatuksena oli tehdä kauden päätteeksi kivat jäljet joihin voi hyvillä mielin päättää tän kauden, kun pakkaset on jo tuloillaan. Menin Paloheinään, kun aikaa ei ihan älyttömästi ollut, ja yllätyin suuresta määrästä ulkoilijoita, arkipäivä ja kaikkea. No, jäljen tekoon vaan. Sysille tuli puolivahingossa tosi pitkä jana (ainakin 30 m, reilusti pidempi kuin koskaan ennen). Maasto oli aika vaihtelevaa, mitään hirveetä ryteikköä ei kuitenkaan tullut, vaan kuivempaa ja ihan litimärkää ja mutaista pohjaa. Matkalle sattui ojan ylitys, yhden sorapohjaisen luontopolun ylitys, muutamat kunnolla isot kaatuneet puunrungot ja yksi koululaisten rasti. Polkuja joutui väistelemään, ja jäljenteon aikaan näin ulkoilijan ja koiran tolla luontopolulla, jonka yli jälki meni. Kuitenkaan vielä en ole osannut tehdä Sysille sellaista jälkeä, jota se ei olisi lopuksi selvittänyt, joten annoin olla. Pituudeksi tuli noin 400 m ja neljä keppiä jätin. Yhden terävämmän kulman tein, ja muutaman loivemman.

Ennen jäljelle lähtöä otin kahden kepin ilmaisun erikseen, homma hallussa. Janalle lähti hyvin, hieman pyöri ja nappasi takajäljen, vaihtoi käskystä suuntaa kyllä lennokkaasti, ja minä yritin pysyä perässä. Mukavasti edettiin, kunnes tajusin, että ekasta kepistä mentiin vauhdilla yli, tai ainakin vähän vierestä. Yhden puunrungon yli kiivetessäni Sysi kiskaisi liinan irti, ja painoi menemään entistä kovempaa, ja samantien hukkasi jäljen. Mun oli pakko kutsua se takaisin ja lähettää uudestaan. Hetki mentiin hyvin, mutta taas kävi huolimattomaksi, ja mentiin suurinpiirtein jäljen mukaisesti, pari metriä sivussa, mutta niin sivussa, että taas jäi kepit maastoon. Tultiin polunylityskohtaan, jäljesti aivan superhienosti ja tarkasti jäljen päällä, ja matka jatkui ojan luokse. Ylityskohta löytyi, ja nyt pysyttiin taas tosi hyvin jäljen päällä. Ihan jäljen lopulla Sysi erkani taas jäljestä, mutta palasi pian urille, mutta ei nostanut vikaa keppiä - palkaton jälki siis :/ Sillä on ihan hirveä kiire edetä jälkeä, eikä koe keppejä matkalla riittävän tärkeiksi, vaan jäljestys menee siitä niin paljon yli. Itse jäljestys nyt sujuu tosi hienosti, mutta ne kepit...

Janan maastoa

Vire sai tehdä reilusti pidemmän jäljen kuin aikaisemmat, noin 80 askelta, ja hieman kaarella. Loppupalkka on ollut nappulaa rasiassa, mutta siitä luovuin, koska kun Vire tajusi, että lopussa on sellainen palkka, ei se meinaa malttaa keskittyä ollenkaan. No, sähläten ja aivan hirveällä innolla lähti tekemään, ja hyvä, että jälki oli niin pitkä, olisi voinut olla pidempikin. Alku meni vähän miten sattui, mutta lähti keskittymään jo paremmin, kun päästiin eteenpäin, ja väliin tuli tosi hyviä pätkiä. Ruokahepuleista pääsi siis yli, ja lopussa palkkana oli kasa namia, kuten jäljen alussakin. Kiskoi kuin veturi silti koko jäljen ajan. Loppuun vielä lenkkiä ihanassa syysilmassa ja kotiin sai viedä kaksi väsynyttä koiraa :)

Vireen jälki

Tänään oli jälleen agilityn vuoro Sysin kanssa. Kuukausittaiset valkkuryhmän treenit aamusta, valmentajana Timo Rannikko. Tekniikkatreeninä tehtiin montaa eri pätkää, hyppyjä ja yksi putki, 3-8 esteen ratoja. Kellotettiin eri ohjauksia, ja vertailtiin ohjausvalintoja. Ehkä tärkein juttu, joka tuli esiin meidän kohdalla oli se, että pyörityksen ja kauemman siivekkeen kautta ohjaamisen välillä pitää olla yli 2 metrin ero, jotta pyöritys kannattaa. Jos lisää matkaa tulee 2 metriä, kannattaa valita se kauempi reitti, koska pyöritys (niisto) on selvästi hitaampi. Niistä ohjauksista meille kellotettiin pakkovalssi selvästi twistiä/saksalaista nopeammaksi, joka oli mun mielestä yllättävää, koska takaakiertoihin lähetykset toimii meillä niin hyvin, että automaattisesti pidin niitä nopeimpina. Ekalla pätkällä saatiin myös aikaiseksi pelkästään ohjausvalinnoilla 0,6 sekunnin ero kahdella hypyllä ilman pyöritystä (valssi+välistäveto vs. vastakäännös+valssi) - yllättävän paljon!

Eiliset jälkitreenit mielessä kävin jäähkälenkin yhteydessä polkemassa pienen jäljen (n. 100m) kahdella kepillä Sysille. Sai vanheta jäähdyttelyjen ajan n. 40 min, ja ensin tein virittelykeppi-ilmaisun taas. Sitten lähetys janalle (n. 12 m). Tuuli tosi kovaa, ja Sysi meinasi oikaista tuulen mukana, eikä lähtenyt kunnolla suoraan, joten vaihdoin lähetyskohtaan, josta oli vähän lyhyempi matka. Janalähtö oli tosi hyvä, eteni suoraan ja nosti jäljen suorakulmaisesti yhtään oikomatta. Ekan kepin kohdalla hidasti ja jäi tarkemmin haistelemaan, joten kehuin vähän. Nosti kepin (JEEE!) ja pääsin palkkaamaan. Tokan kepin kohdalla ei olisi millään malttanut tarkentaa, joten kehuin taas ja kysyin "missä keppi" ja nosti toisenkin, jippii!! Kissanruokaa ja kuivalihasörsseliä palkkana, ja mulla niin paljon parempi mieli. Jälleen, ei olla pahemmin treenattu, jälki menee tosi hyvin, mutta kepit nyt vaan tarvii selvästikin paljon muistuttelua. Onneksi säätiedotusten mukaan ei vielä kunnolla pakasta vähään aikaan, niin ehditään keppien ilmaisutreenejä tekemään ennen talvea..

Päätin myös vihdoin ilmoittaa Sysin agilitykisoihin parin viikon päähän. Tavoite olisi saada startattua vielä tämän vuoden puolella kymmenkunta kertaa, ja katsoa missä mennään ja miten kisaradat lähtee taas sujumaan. Katsotaan miten menee :)