Kevään eka jälki

Avattiin vihdoin tämän vuoden jälkikausi. Vietettiin vapaapäivää Sipoossa Marin ja koiriensa seurassa, aurinkoa, ulkoilua, treenaamista, koirien leikkimistä, rapsutteluja ja tietysti termarikahvit ja eväät mukana, parasta! :)

Koko porukka

Jälki sujui itsessään ihan hyvin, alue johon sen poljin oli aika pieni, ja tein käännöksen väärään kohtaan, joten pituudeksi tuli ehkä noin 250 m. Janalle sain hyvän lähetyslinjan heikosta poluntapaisesta, mutta Sysi ei silti meinannut lähteä etenemään suoraan, vaan oikaisi vasemmalle ja nosti takajäljen. Kutsuin takaisin, siirryin vähän edemmäs lähetyslinjaa, ja nyt oli hyvä, nosti jäljen ja lähti hyvin ajamaan. Eka keppi oli aika lähellä heinikkoisessa kohdassa, merkkasi kepin hyvin, pyöri hetken etsien keppiä ja toi. Eka kulma oli 90 astetta, sen jäljesti hyvin, ja lähdettiin melko jyrkkää rinnettä ylös, kallio alla ja suht paksu sammalpeite päällä. Rinteen ajattelin olevan haasteellinen, mutta eipä ollut. Rinteen päältä meni polku, jonka tienoolla Sysi hukkasi jäljen, ja teki aika laajaa ympyrää, hakien ja palaten taaksepäin. Pudotin liinan ja annoin etsiä. Olin ihan varma, että seisoin itse oikeassa kohdassa, josta olin mennyt, ja että Sysi hakee ehkä 8 metriä sivusta. Pieni ylläri oli, kun lähti tulemaan mua kohti keppi suussa, minähän se oli väärässä paikkaa, kyllä koira osasi :) Loppujäljessä ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki kepit nousi, pientä risteilyä teki jäljen ympärillä, mutta kelikin oli aika tuulinen. Pätevä koira!

Pellolla treenattiin erilaisten esineiden hakua, oli kenkää, hanskaa, jääkiekkoa, peltirasiaa, kameran linssinsuojusta ja vaikka mitä. Sysikin pääsi noutajien kanssa dameja kantamaan. Ihan ei tajunnut seurata damipyssyllä ammuttuja, kun lensi niin pitkälle, noutajat hoiti tän homman kotiin. Damipyssyn pauke oli tosi kovaääninen, itsekin hätkähdin sitä ekalla pamauksella. Sysi ei onneksi ollut tästäkään moksiskaan.

Päivän fiiliksen parhaiten tiivistävä kuvasarja ;)

c Mari Kuusaro