Askel eteen, kaksi taakse..

Treenipäiväkirjan pidon helpotukseksi täytyy kokeilla matkia Annan tapaa kirjata jokainen treeni erikseen lajin ja koiran mukaan, ehkä helpottaa jatkossa johonkin tiettyyn treeniin palatessa? Kiitos Anna hyvästä ideasta, sulla on todella toimiva blogi :)

18.4. Treenit: Haku, Jussla

Sysi

Sysin ekat hakutreenit ikinä <3 Eka leikkiä maalimiesten luona, näkölähdöllä perään metsään. Tässä namipalkka oli parempi, joten otettiin muutama rasialle, hyvä oli veto syömään lihapullaa :D 

18.4. Koe: MH-testi, Tampere

Vire

Vire pääsi MH-testiin Tampereen seudulle. Mulle eka kerta edes seuraamassa MH-koetta, joten hieman jännitti, että osaanko toimia oikein.. Selvittiin kunnialla läpi testistä ja Vire oli oma itsensä. Videot puhukoon puolestaan, itse testin joutui jakamaan kahteen, kun youtube ei anna mun ladata kuin max vartin videoita. Tuomarin palaute on vielä erikseen.

19.4. Luento: Belgipäivät, Länsimäki

Sairaan antoisa luentopäivä! Huippuhyvät luennoitsijat ja kiinnostavat aiheet. Ajattelemisen aihetta tuli, innolla odotan tiivistelmää Belgilehteen. Omat taidot ei päivän referoimiseen todellakaan riitä, joten tyydyn toteamaan, että jos on luentoa pitämässä Anu Lappalainen, Heli Hyytiäinen, Katriina Tiira ja Maria Kaukonen, niin todellakin kandee mennä kuuntelemaan, siellä oppii asioita :D

20.4. Treenit: Rauniot, Korso

Vire

Toka kerta raunioilla! Virelle kolme maalimiestä, kaikki valmiiksi piilossa, lähetys tuulen alta (no, ei meinannut tuulla ollenkaan). Lähti lähetyksellä kovaa ja kauas, liian kauas ja liian kovaa. Pari kertaa lähetys uusiksi kohti ekaa piiloa, mutta ei vaan saanut hajua. Lähti kauas etsimään, ja saikin sitten toisen maalimiehen hajun kesken, joten sinne siirryttiin. Sieltä lähetys kolmannelle, joka löytyi hieman helpommin, ja viimeisenä takaisin ykköselle, joka löytyikin nyt heti eka lähetyksellä suoraan. Viren nenä tarvis saada paremmin auki heti treenin alussa, nyt keskittyi haistelemaan kun oli juossut "löysät" pois. Ja pieni annos rauhallisuutta ei tekis haittaa sekään :) Tämä oli Viren toinen kerta raunioilla, joten ei nämä missään nimessä huonosti menneet treenit olleet :D 

21.4. Treenit: Jälki + esineet, Sipoo

Vire & Sysi

Tänään Sipossa molemmille sekä jälki, että esineet. Esineruutu oli noin 15x50m, haastavampi kuin yleensä, takaosassa semijyrkkä kallionousu, ja ruutu ulottui kallion päälle asti, joten etukäteen ajattelin, että saattaisi tyssätä eteneminen tuohon jyrkkään rinteeseen. Esineitä jälleen useita, kaikki takaosaan. Pari ihan kallion laelle, pari rinteeseen, ja yksi vaikea esine (metallinen rasia) rinteen alkuun. Virelle eka. irtosi todella hienosti, painatti kallion ylös, ja toi ekan esineen hienosti. Otin toisen lähetyksen, haki kallion laelta kauimmaisen, mutta ei palauttanutkaan sitä suoraan mulle, vaan lähti kierrokselle.... Kutsulla tuli ja siitä palkka. En halunnut lopettaa tähän haihattelukiekkaan, joten lähetin kolmannelle, tämä myös nousi takaa, palautus myös hyvä :) Vein esineet Viren nähden takaisin ruutuun ja sitten Sysin vuoro. Ekalla lähti Sysiksi aivan upeasti! Irtosi, otti ekan esineen aika korkealta rinteestä, mahtavaa! Palautuksessa kehuin, Sysi pudotti esineen, ja hukkasi sen. Lähti hakemaan uusiksi, ja irtosi. Tokan lähetyksen uusin pari kertaa, kun meinas jäädä vain jalkoihin pyörimään, huoh. Kolmannelle lähetykselle koitin hetsata lisää, ja nyt irtosi taas hyvin. Haki sen vaikean esineen, metallirasian, rinteen alusta, mutta nou hätä onneks kun rinne ei sen menoa stopannut kuitenkaan. Tähän oli hyvä jättää esineruutu tällä kertaa. 

Viren jälki oli noin 150 m pitkä. Namia runsaasti alussa, loppua kohden väheni. Pieniä muutaman namin kasoja aina 3-5 askelen välein. Vanheni noin 40 min. Ja edistystä ilmassa! Pituus oli hyvä, olis voinut olla selvästi pidempikin. En antanut Viren edetä kuin nenä alhaalla, ja pätkiä mentiin jopa rennosti haistellen, ihanaa! Ihanaa tosin ei ollut se, että jouduin tekemään tiukan reilu 90 asteen käänöksen jälkeä polkiessa kun yhtäkkiä edestä löytyi jöötikasa ja vessapaperia, hyi yök!! :X Hyvin Vire selvitti kulman, ja tämä oli kevään treeneistä ehdottomasti paras :) Jälki loppui keppiin, johon Vire ei kyllä oikein reagoinut, otti sen suuhun kun kehotin ja siitä tuli loppupalkka. 

Sysin vuoro sitten. Tunnin vanha jälki, pituus 650 m, 4 keppiä. Jana noin 25 m. Lämpäksi keppitreeni (4 kpl) niityllä, jossa kaksi 90 kulmaa - oli tarkkaa jäljestämistä, kaikki nousi ilman apuja. 

Sysin jälki

Sysin jana

Ja nyt siihen otsikonkin viittaamaan takapakkiin. Alkuosa jäljestä meni hyvin, hyvä nosto, poikkeuksellisen tarkkaa jäljestämistä Sysiltä. Ajattelin jo, että vitsit kun menee hienosti. Mutta. kakkoskepin jälkeen tuli hukka, ja tuli aivan sairaan paha hukka. Vartti poukkoiltiin, ja Sysi oli ihan eksyksissä. Mulla rupes jo pinna kiristymään, ja päästin Sysin vapaaksi. Hetkittäin näytti löytävän, mutta oli harhalla, ja sit en antanut enää mahdollisuutta korjata itse, vaan marssin kohti paikkaa, jossa luulin jäljen menevän. No, merkkaamaton jälki, ja hetkihän siinä meni, että itse pääsin kartalle ja löysin takaisin kohtaan jossa oltiin ennen hukkareissua. Sysi sinnikkäästi tsemppasi koko harhan ajan, ja mun komentaessa sitä mukaani, se kiltisti seurasi kannoilla. Kun pääsin tuttuun kohtaan ja lähetin uusiksi, niin voi sitä pienen koiran riemua kun se nosti jäljen <3 Yhtäkkiä Sysi toi mulle kepin ja pääsin palkkaamaan ruhtinaallisesti. Vika pätkä jatkettiin koira vapaana, ei ollu kovin fiksu päätös, mutta en halunnut painostaa Sysiä enää millään tapaa, se kyllä luki mun tyytymättömyyteni harhaan, vaikka sitä yritin peitellä. Loppu oli perus-Sysimäistä työskentelyä, ei kovin tarkkaa, mutta perille päästiin ja vika keppi nousi hienosti. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ens viikonlopun leiri ja jälkikoulutus tulee kyllä nyt niin hyvään saumaan, kun tuntuu, että Sysin kanssa tulee joka kerta aina vaan edellistä isompi hukkakierros, ja vaikka (vähän, mutta silti) yritän keskittyä rauhalliseen mielentilaan, niin jossain kohtia kosahtaa ja koira jatkaa minne sattuu, enkä sitä osaa siitä lukea kuin vasta kun se on ihan kujalla. Treenin vaikeuden arviointi on myös tosi vaikeaa, nytkin kalliopätkät oli todella tarkkaa työtä, mutta hukkaan mentiin kun niistä päästiin yli ja eteenpäin vauhdin kiihtyessä. Positiivista on tuon koiran työmoraali ja sinnikkyys, se ei ole luovuttanut itse vielä kertaakaan, ja yrittää ja yrittää. Kepit on nyt nousseet hukista huolimatta kaikki, joten onpahan päästy ainakin yhdessä asiassa eteenpäin. 

Viestipäivä ja muuta mukavaa

Sunnuntai vietettiin Haminassa Vire mukana Kaakon käyttökoirien viestipäivässä. Mielenkiintoinen päivä! Käytiin luentona läpi viestiä lajina, eri koulutusongelmia ym, ja siirryttiin iltapäivällä maastoon. Juoksutettiin kukkulan yli koiria, ei näköyhteyttä. Virelle aloitettiin lyhyemmästä matkasta ja pidennettiin. Juoksi hienosti ja kovaa :) Note to self, älä leikitä liian innokkaasti koiraa, irtoaa helpommin uudelleen matkaan. Tästä se lähtee :)

Maanantaina oltiin ekaa kertaa VPY:n rauniotreeneissä Korsossa. Vire pääsi kokeilemaan maalimiesten hakemista vähän erilaisessa ympäristössä. Liikkui hienosti eri alustoilla, ei haitannut kiipeily tai aaltopelti. Haki itsenäisesti, ja käytti nenää hyvin. Tosi kiva treeniporukka ja hyvä aloitus tälle kaudelle :)

Tiistaina illalla otettiin suunta sporttikselle ja tehtiin hieman tottiksia. Sysille seuraamista, jääviä, luoksarin stoppeja. Ihan jees, luoksarin makuussa meinas jäädä jousille, mutta muutaman toiston jälkeen painoi alas asti. Paikkamakuussa jätin Sysin halliin ja hain Viren autosta riviin. Tällä kertaa ekana heti vaikea pätkä, molemmat jäi riviin ja poistuin hallista hetkeksi. Oven ikkunasta pystyi kuitenkin vahtimaan, pimeästä hieman kauempaa, ettei tytöt näkisi.. Hienosti pysyi rauhallisena paikallaan molemmat.

Sitä sun tätä

Kuluneeseen kahteen viikkoon on mahdutettu sekalaisesti treenejä. Aikajärjestyksessä ekana oltiin Tämä on-valmennuksen koiran itsetunnon kohotus kurssilla Viren kanssa. Tavoitteena olisi saada koiraa leikityksen kautta vahvistettua. Leikitystä vieraassa paikassa, vieraan ihmisen kanssa, ja leikkihän Vire :) Hyvin mielenkiintoinen kurssi, erilaisia koiria ja on jännä päästä näkemään miten kukin kehittyy kurssin edetessä. Tässä on mainio tilaisuus myös ehkä oppia lisää koirien käytöksen tulkinnasta. Mielenkiintoista!

Tästä päivä eteenpäin lähdin tekemään pientä maastotreeniä molemmille Tuusulaan. Ensin tein jäljet, ja niiden vanhenemista odotellessa treenattiin esineruutua. Ruutuun valkkasin kohdan, jossa toivoin molempien etenevän hyvin. Melko aukeaa, ei pusikkoista, lähetys alamäkeen, joten näin koko ruudun. Tallasin täyspitkän suikaleen 50 m, ja ruudun takaosan "täyteen" esineitä, ehkä 5 kpl? Eteen laitoin ihan todella lähelle yhden pienen, koska halusin nähdä reagoiko kumpikaan siihen. Ekana Sysi, ja lähti ihan ok hyvin, ei mitenkään vauhdilla, mutta eteni itsenäisest, ja haki sieltä ihan ruudun loppupäästä esineen :) Siitä kunnon palkka, ja uusi lähetys. Toinen oli yhtä hyvä kuin ekakin, irtosi ruudun takaosaan saakka, vaikkakaan ei vauhdilla, ja toinen esine palautui. Tähän jätettiin ja Vire estradille. Vire oli ihan super! Ekalla lähetyksellä ensin juoksi etuesineen yli, sai ilmasta hajun, jarrut päälle ja jäi tarkentelemaan. Vähän pyöri, mutta ei luopunut saamastaan hajusta, jatkoi tarkentamista kunnes löysi ja toi etuesineen ekana. Tuolla tavalla esineeseen reagoiminen oli ihan huippua! Tokalla lähetyksellä irtosi vauhdilla ruudun takaosaan, ei jäänyt kiinni vanhaan esineen paikkaan ja toi kauimpana esineenä ihan ruudun takalinjalla olleen lompakon. Niin hienoa! :) Vein esineet takaisin ruutuun niin, että Vire näki, ja sit vein autoon pois. Tämä oli kyllä niin onnistunut esineruututreeni, molemmat työskenteli omalla tavallaan hienosti. Oon niin iloinen, että Vire on saanut koko esineruudun ideasta kiinni noin hyvin.

Sitten niihin jälkiin. Virelle noin 70 m pitkä pätkä, loiva kaarre. Vanheni puolisen tuntia. Namia ihan sikana, melkein joka askeleella. Aika isoja paloja, välillä pari muutaman namin kasaa. Rauhaa etsittiin, ja se hetkittäin löydettiin. Viren kiire eteenpäin on vaan niin kova, ettei meinaisi millään malttaa rauhoittua ja keskittyä. Noin hektiselle koiralle ei millään tapaa tekis huonoa treenata vähän enemmän tälläisiä rauhallisen mielentilan treenejä, joissa se oikeasti joutuu rauhoittumaan ja keskittymään, eikä pääse korvaamaan sitä vauhdin lisäämisellä. Hyviä pätkiä saatiin, ja loppua kohden parani.

Sitten Sysin vuoro. Jana noin 15 m, lähetyspaikka selkeä ja lähetys loivaan alamäkeen. 4 keppiä. Sysin jäljen kanssa kokeilin toimisko sport trackeri, ja toimihan se :) Lämpättiin mini-keppiharkalla, ja se tuntui asettavan mielentilan hyvään jamaan.

Jana oli ihan ok, vähän oikaisi kulmaa kun nosti jäljen. Hyvin pysyi jäljellä, kunnes löydettiin toinen keppi. Kepin ilmaisusta palkkauksen jälkeen lähetin huolimattomasti, Sysi lähti väärään suuntaan heti ja sit sitä jäätiinkin pyörimään. Itsehän en auttanut asiaa pyörimällä koiran perässä itsekin.. Kun tämän tajusin, päästin liinasta irti, annoin Sysin vapaana hakea takaisin jäljelle, ja kas kummaa, koiran edestä max 5 viiden metrin päästä käveli koiranulkoiluttaja lenkillä.. Onneksi Sysillä ei ole sellaista mielenkiintoa perään kun ollaan hommissa, eikä tämä harha vaikuttanut sen jäljestämiseen, kun löysi takaisin raiteille, sujui polunylitys ongelmitta ja päästiin etenemään. Loppujälki ei ollut ihan yhtä tarkkaa työtä kuin alkuosa, pientä siksakkausta tuli, ja vikan ojanylityksen kohdalla ei meinannut eka löytää kohtaa mistä jatkaa, vaikka tuntui varman oloisesti menevän ojasta yli. Lopputulemana Sysi löysi kaikki kepit ja suoritettiin koko jälki alusta loppuun, hurraa! Keppien kohdalla tuntui, että se ihan haluaa ne ilmaista, ihanaa. Loisto-Sysi <3

Viikonloppu vietettiin Hangossa rennosti lenkkeillen.

Tämän viikon maanantaina hyppytekniikkaa Annan kanssa. Tehtiin Virelle eka set point kerran, sit korkeudenarviointia. Kokeiltiin nostaa 25-30-30-35-25. Hyvin meni :) Todettiin, että Virelle on helpompaa suorittaa tehtäviä, joissa se saa vähän enemmän ladata ja käyttää voimaa, mikä nyt toisaalta ei ihan ylläri ole.. :D Mutta uskallettiin kokeilla selvästi korkeampaa tasoa, ja se onnistui. Itse asiassa varmaan paremminkin kuin ne matalammat.. Ja jälleen ihana mielentila Virellä! Keskittynyt, innokas, mutta ei liian sählä :)

Sysille eka set point x2. Sitten etäisyyden arviointia 30 cm rimalla. Aloitettiin 18 jalalla, ja lisäykset 3 jalkaa. Ja ei meinannut sujua sit millään! Raviaskelta otti kun olis pitänyt laukkaa pidentää, ponnistuspaikat ei ollut kohdillaan joten hyppykaarikaan ei osunut ym. Tästä opittiin kyllä uutta, tiesinhän jo etukäteen, että harkka on Sysille vaikea, mutta matala rima vaikeutti sitä entisestään. Tuttuja korkeampia korkeuksia hyppää todella paljon paremmin. Seuraavaksi täytyy palata ihan lyhyeen etäisyyteen matalalla rimalla ja muistutella sitä kautta miten tää homma menikään, ja toivottavasti se auttaa tähän. 

Eilen meillä oli toinen kerta leikityskurssia. Tällä kertaa lisähaastetta superlon-patjan palan heilumisen ja ihmisryhmän muodossa. Vähän aiheutti vilkuilua ekana, mutta häiriöön Vire tottui hyvin. Treenien jälkeen otin vähän tottista Sysin kanssa. Paikkista piilossa, seuraamista. Jäävät zetalla yhteinäisenä liikkeenä, erottelu toimi hyvin, joka kerta oikea asento. Istumisessa kun kiersin taakse, liikutti vähän etujalkaa. Sit tehtiin luoksarin maahanmenoa, ja tää on parantunut todella paljon. Loppuun stoppeja seisomaan puunkierron kautta, ja hyvillä mielin kotia kohti :)

Rallytokon ekat kisat

Sunnuntaina meillä oli taas kisapäivä. Tällä kertaa kokeiltiin meille uutta lajia, rally-tokoa. HSKH järkkäsi, joten pakkohan se oli oman seuran kisoihin lähteä kokeilemaan. Torstaina käytiin yhdet "oikeat" rally-treenit, joissa tehtiin alo-luokan rataa. Vire pääsi tottistelemaan samalla kertaa.

Kisoissa startattiin ALO-luokassa. Ratapiirroksesta olisi voinut tietty ottaa kuvankin, mutta se nyt jäi. Sysi oli ennen rataa aika hyvillä kierroksilla. Radalle kun päästiin, niin ekat liikkeet (360' vasemmalle, 270' oikealle, eteen istu - sivulle vasemmalta) olin itse turhan kankea, mutta sitten kankeus suli ja päästiin rennolla asenteella eteenpäin, ja koirakin skarppasi todella hienosti :) Seuruutukset oli aika pitkiä, ja tokovinkkelistä olis voinut olla hieman korrektimpi, mutta rallyvinkkelistä oli todella hyvä. Tarjosi aktiivisuutta mua kohtaan, ja Sysi oli selkeästi rento ja hyväntuulinen. Hihnan käytto ei tuntunut luontevalta, ja siihen koitin keskittyä koko radan ajan, ja löytää rauhan tekemiseen. Heti kun päästiin tekemisen syrjään kiinni, tuntui rata jo loppuvan, suorituksen kesto oli rauhallisuudesta huolimatta tosi lyhyt (1 min 41 s). Pisteitä kirjattiin tuloslistaan sitä mukaan kun suorituksia kertyi, ja tällä kertaa me saatiin täydet 100/100! Hieno Sysi :) Näissä kisoissa täysien pisteiden suorituksia tuli kolme, ja nämä suoritukset laitettiin järjestykseen suoritusajan perusteella. Me tulimme sijalle 3./30, ja ensimmäisistä rallykisoista päästiin kotiin ruusuke muistona. 

Muissa merkeissä ollaan pysytty juoksulenkkitavoitteessa ja käyty pariin kertaan kunnolla hölkällä. Jokirannan reitit on todella hyvässä kunnossa, joten kyllä kelpaa :) Viikonloppuna bongattiin ekat leskenlehdet, joten kevät on täällä! Nyt tullut pieni takatalvi tosin vähän laskee tätä kevätfiilistä..

Eilen tiistaina otettiin sporttiksella Virelle taas kunnon paikkistreenit. Jusu teki häiriöitä parhaansa mukaan, mutta hyvin Vire napotti paikallaan, ei yhtäkään virhettä. Ei haitannut selän takaa kuuluvat paukutukset, ohi lentävä lelu tai lelun heiluttelu edessä. Pätevä penikka! 

Sysille tehtiin ihan oikeaa agilitya. Otettiin muutama este, ja kun Sysi pääsi kohtaan, jossa pystyi kiihdyttämään yhden estevälin, ja hypyltä tehtiin peruskäännös, tuli laskeutuminen niin kovalla voimalla, että pohjasta loppui pito, etujalat luisti alta ja Sysi kaatui todella pahan näköisesti :( Takajalan kynnen viereen tuli anturaan vamma, lähti vuotamaan verta, joten meidän treenit oli siinä. Onneksi oli treenirepussa oma ea-pakkaus, joten saatiin haava puhdistettua, sidottua ja laitettua siihen tassusuoja. Koiraa tämä ei tuntunut haittaavan, heti kun saatiin tassu sidottua, olisi lähtenyt juoksentelemaan takaisin radalle. Nyt se täytyy todeta, että ainakin tuon sporttikoirahallin pienen puolen tekonurmi on meille liian liukas. Hyppytekniikkaan ja tokoon soveltuu, mutta ei meillä ole enää asiaa sinne ratatreeniä tekemään... Se on ihan turhaa riskinottoa. Kun päästiin kotiin, ei tassu enää onneksi vuotanut verta, ja kohta on aika siistin näköinen jo, haava on onneksi aika pieni. Muutama päivä nyt suojataan ja katsotaan missä vaiheessa uskalletaan taas agiradalle. Kaatumisesta tullut tömäri oli kova sekin, joten toivotaan, että tästä selvitään ilman pahempia jumeja. 

Minitokot

Tiistaina päivällä lenkkiä, illalla lisää lenkkiä, revontulien ihastelua ja treeniä. Tokoa Sporttiksella. Virelle paikkamakuun tehotreeniä, pääasiassa jättöjä ja matkaa, ei paljoakaan aikaa. Perusasennosta maahan oli aika hyvä joka kerta, yhden kerran suorastaan täydellinen.

Sysille sitten paikkamakuu piilossa 3 min, pientä seuraamista. Kaukoihin muistuteltiin alustaa, ja pienellä alustalla (kova hiirimatto) saatiin toimivia toistoja kaikkiin vaihtoihin kisamatkalla. Erittäin hyvä! Siitä siirto tunnariin, jota sitten saatiin vääntää. Liikaa vauhtia ja keskittyminen hukassa.. Räjäytti tassuillaan palikat ja maisteli, ei vahingossakaan haistellut, toi väärän. En huolinut, meni uudelleen maistelemaan, puolivahingossa nuuhkaisi omaa ja toi sen. Otettiin eri paikkoihin muutama toisto, jotta sain onnistumisenkin mukaan, ja siitä kunnon palkka. Ei auta ei, tunnari toimii matalilla kierroksilla kun malttaa haistella, mutta korkeammalla on ihan hukassa. Touhukkaana ja iloisena tekee, mutta se kun ei ihan riitä. Täytyy miettiä vähän lisää, miten sille saisi sen ajatuksen paremmin mukaan.

Menolippu SM-skaboihin ja karsintoihin!

Sysin kanssa palattiin agilityn kisakentille viikonloppuna kahden kisapäivän verran. Lauantaina otettiin Ojangossa kolme starttia. Ekalla agiradalla tehtiin 5, yksi rima alas. Taisin vähän huolimattomasti valssata? Muuten oikein kivan tuntuista menoa, tehtiin yhdessä samaa rataa, eikä tarvinnut vääntää lähdöstä tai kontakteista. Tokalla agiradalla ensin valahtanut sylivekki, joka pelastettiin, sitten myöhemmin huono rytmitys takaaleikkaus-välistävedossa, jossa Sysi lipsahti hypyn väärälle puolelle. Tulos hyl, mutta edelleen hyvä fiilis ja hyvä yhteistyö. Vähän enenmmän skarppiutta olisin tarvinnut itse näihin tiukkoihin kohtiin. Vikalla hyppärillä sitten tsemppi päälle ja nolla sieltä tuli :) Rataprofiili tosi vauhdikas, nopsia nollia ropisi. Oon tosi tyytyväinen meidän rataan, vaikka sieltä löytyi parannettavaa. Sijoitus 11. jonkun parinkymmenen nollan joukosta, 3 s jäätiin kärjestä. Kisapäivän jälkeen hymy oli herkässä, me oltiin koko päivä yhdessä radalla, molemmat kartalla, ohjaus tuntui vaivattomalta ja oli vaan ihan sairaan siistiä päästä juoksemaan!

Sunnuntaina iltapäivällä nokka kohti Janakkalaa ja seuraavia startteja. Eka rata oli suorastaan katastrofaalinen. Kakkosesteen jälkeen eka pelastelu, kolmosesteen jälkeen hylly. Räpiköitiin jotain, rimoja tuli alas ja oikaistiin vähän loppuun. Positiivista jos kaivetaan, niin lähtö ja kontaktit toimi :P Tokalle radalle sain vähän asennetta kerättyä, ja niukin naukin nollana maaliin. Ja sithän se iski, meillä oli mahdollisuus yrittää tuplaa.... Vikaa hyppäriä rakennettaessa fiilis oli enemmänki "voi ei", rata oli haastava. Ja siellä oli okseri. Jolle lähestyttiin 90 asteen kulmasta. Pussista. Lyhyeltä välimatkalta. Ja okserilta käännyttiin tiukasti. Ainoa mitenkään päin kokeiltava ohjaus oli kääntävä takaaleikkaus okserille... No, kun ei vaihtoehtoja ollut, niin sitä sitten yrittämään. Alkuradasta vähän levähtäneitä kaarteita, pussille vienti onnistui, ja okserin takaaleikkaus onnistui!! Hyvä Sysi! :) Nollana maaliin ja tupla tehty! Sunnuntain radat oli tulosten valossa parempia, mutta ei saatu samaa sujuvuutta koko päivänä. Töksähtelevää menoa, hiukan pelastelua, mutta parasta oli se, että alun katastrofista kuitenkin noustiin :) Tai siis minä nousin.. eihän koirassa ollut tälläkään kertaa vikaa. Pohja ei ollut Sysille paras mahdollinen, vähän sutimista oli, mutta en nyt sitä huonoksikaan sanoisi. Näinpä siinä pääsi käymään, että tämän kauden nollat on nyt kasassa, ja kun tuplan lisäksi nollavoittokin löytyy, tarkoittaa se sitä, että osallistumisoikeus sekä agilityn SM-kisoihin, että maajoukkuekarsintoihin on tienattu :) Super-Sysi <3

Tällä kertaa nollat kerättiin seitsemällä kisapäivällä, joissa yhteensä kisattiin 21 starttia. Joka kolmas startti oli siis nolla. Nollaprosentti siis meille todella hyvä!

Sitten reenailut. Viime viikon perjantaina korkattiin maastokausi jälkitreenien ja esineruudun merkeissä. Päätin mennä tuohon viereen Keskuspuiston pohjoisosaan. Sysille noin 270 m jälki, Virelle vain noin 80 m (namit loppui kesken....). Vire olisi tarvinnut vähän pidemmän löytääksen paremman rytmin, nyt ei ehtinyt rauhoittua kunnolla jäljen ajoon, alkusähellyksen ja kiireen jälkeen saatiin rauha ihan hetkeksi ennen jäljen loppua. Varustauduin huonosti, ja namit riitti vain lyhyeen jälkeen, laitoin melkein joka askeleelle. Viren jälki vanheni noin 30 min. Sysin jälki oli vanhenemassa noin 50 min. Sen kanssa otettiin jana noin 20 m. Ja mä en osannut tulkita koiraa kunnolla.. Otti takajäljen, pysäytin ja lähetin uudestaan, ja Sysi pyöri jonkun hetken ennen kuin löytyi. Täysi höyry päällä yritti eteenpäin, mä himmasin perässä, ja se selvästi häiritsi. Siksakkasi alussa, mutta loppua kohden paransi, ja vika 100 m tuntui aika hyvältä, koira näytti keskittyneeltä, eikä mun jarruttaminen häirinnyt sitä enää. Kolme keppiä, yksikään ei noussut. Vikalla pyysin etsimään uudestaa, jotta pääsin palkkaamaan.. No, turha luulo oli se, että jatkettais siitä mihin viime kaudella jäätiin jäljestämisen osalta. Nyt vaan lisää treeniä alle, ja Sysille nimenomaan janaa ja keppitreeniä. 

Esineruudun tein kaistaleena, kaksi esinettä, molemmat pitkälle (n. 35 m, vähän ahdas kohta oli). Sysille näyttönä, oli ihan superhieno. Lähti kovaa, etsi hyvin, palautukset hyvät. Virelle käytiin ottamassa ensin haju, sitten toin takaisin lähetyspaikkaan. Eka oli upea. Varma ja nopea. Tokalla ajatukset ehti vähän karkailemaan, otti häiriötä kävelytien toisella puolella olevasta (omasta, namitetusta) jäljestä, vaikka etäisyyttä oli mun mielestä ihan riittävästi. Korjasi kuitenkin kun uusin lähetyksen lähempää, ja toi pienemmänkin esineen. Ihan hyvät esineet siis tällä kertaa. 

Maanantaina metsälenkin yhteydessä sitten uutta esineruutua. Dameja esineinä, nyt laajempi ala, tallottu noin 50*50m. Kokeilukerta, kokeenomaisesti tehtiin, ei näyttöä, ei hajun hakemista ensin, vaan tavoite oli katsoa miten sujuu. Sysin kanssa ei sujunut :P Jäi ihan lähelle pyörimään, jäi kiinni lähellä oleviin jälkiin. Otettiin uudestaan, ja sama. Pyöri ja jäljesti, ei irronnut kunnolla. Autoin kävelemällä aluetta eteenpäin, ja löysi. Palautukset huonoja, olis halunnut jäädä rallattamaan lelun kanssa, mutta toi kun pyysin. Sitten Vire, ja se oli super! Lähti vauhdilla, eteni hyvin, ei tarvinnut apuja vaan hetken juostuaan löysi ja palautti hyvin ekan. Uusi lähetys ja toi tokan. Ihan mieletöntä, se osaa jo noin hienosti! Jätettiin damit uudelleen metsään niin, että koirat näki niiden jäävän, ja jatkosuunnitelmia pohitmaan.. Sysin kanssa työsarkaa on. Se osaa etsiä, se osaa tuoda, mutta se tarvitsisi vahvemman motivaation. Kiire puuttuu ihan kokonaan, se on sunnuntaikävelyllä ruudussa. Nyt siis miettimään motivaation kasvattamista.. Ihanaa oli joka tapauksessa päästä maastotreeneihin kiinni, ja tästä se kausi alkaa :) 

Viime viikolla korkattiin myös kevään juoksukausi, kaksi kertaa kerettiin 5 km kierrokselle, ja toivottavasti sama tahti saadaan säilytettyä.

Maanantai pelastettu

Hyvillä treeneillä nimittäin. Aamutreenit maanantaina Agitokolassa Annan kanssa, hyppytekniikkaa. Päivän yllättäjä oli Vire. Saatiin nimittäin se liikkumaan ihan kuin isot koirat, vaikka vähän pupuhyppyjäkin nähtiin :) Tehtiin sen kanssa etäisyyden arviointia. Aloitettiin 12 jalan välillä, ja nostettiin 3 kerrallaan. Kolme hyppyä alkuun 15 cm, vika oli 25 cm (vai olikohan 20..?). 12 oli ihan ok, ei ollut kovin vetävä laukka. 15 oli vähän parempi, mutta ei siltikään kovin hyvä. Palkkana oli pelkkä nami, joten kokeiltiin saataisko vähän lisää poweria sillä, että mä menin alustan luokse (lelu olis ollut liian hyvä, ei malta keskittyä jalkoihin enää niin hyvin), ja saatiinhan sillä. Siirto 18 jalkaan, ja tää olikin paras kaikista :) On se vaan niin iso koira, että joutuu tekemään tosi paljon töitä noihin lyhyisiin väleihin ja kasaamaan, joten oikeasti nää pitkät onkin tosi paljon helpompia sille. Eli, ens kerralla aloitus ja lopetus 18 jalan väliin. Tää oli oivallus :) Ja sen mielentila oli optimaalinen, ei liian kierroksilla, keskittyminen kunnossa.

Sysille tehtiin okserilla etäisyyttä. Aloitettiin 7 metristä (28 jalkaa), siitä kolme jalkaa kerrallaan pudotettiin lyhemmäs. Sille taas nää pitkät on vaikeita.. Haki askeleita ja hyppy ei ollut niin hyvä. Paransi ja lopetettiin lyhyempiin väleihin. Hyvä oli kuitenkin aloittaa välillä "väärinpäin" maksimista, ja varmistaa se, että päästään oikeasti haastamaan se koiran osaaminen, ilman, että toistomäärä kasvaa kovin suureksi... Aina jos aloitetaan yhdeksästä jalasta, on siirto 28:aan aikamoisen pitkä. Puhuttiin myös siitä, miten pitkään aikaan ei Sysin kanssa ole tehty suunnitelmallisesti aksan suhteen mitään, tehty aina vähän mitä huvittaa, ja ne vähäisetkin suunnitelmat on tehty ongelmanratkaisun perusteella. Jos tavoitteena on edistyä, niin suunnitelmallisuuden avulla se olisi todennäköisempää, varsinkin kun kaikki varsinaiset ohjatun agilityn rippeetkin on meiltä loppuneet. Joten... tarttis varmaan tehdä jotain? Kiitos Anna seurasta ja neuvoista jälleen :)