tiistai 10. syyskuuta 2013

Ohjattua aksaa, pitkästä aikaa

Eilen illalla Ojangossa valkkuryhmän treeneissä, Timo Rannikon ohjauksessa. Ratatreeniä tehtiin, ja hyvin meni :) Alussa tiukka putki-puomi erottelu, oma sijoittuminen puomin alastulosta vielä vähän pidemmälle, koiralla itsenäistä työskentelyä. Eka hyppy oli hieman puomista oikealle (koiran näkökulmasta), ja putken suu tyrkyllä puomin vasemalla. Oikean linjan koira joutui siis hakemaan itse. Tämä sujui ongelmitta, kun vain pidin käteni kurissa ja alhaalla, pelkällä suullisella käskyllä Sysi haki varmasti oikean vaihtoehdon. Heti, jos yritin "auttaa" ohjaamalla, reagoi ohjaukseeni ja meni kerran putkeen ja kerran lähti tulemaan ohi. Eilen tuli muuallakin esille se, että Sysille siis vartalo-ohjaus menee yli sekä esteistä, että käskyistä, menee sinne minne ohjataan, oli siinä estettä tai ei, kiltti tyttö <3 

Puomin jälkeen radalla oli putki, josta tiukka avokulma kepeille. Keppien jälkeen testailtiin eri ohjauksia (pakkovalssi-vastakäännös, takaaleikkaus-poispäinkäännös, takaakierto-backlap), jotka saatiin onnistumaan hyvin. Kepeillä koeteltiin rajoja mm. tekemällä pujottelun loppuun tiukkaa päällejuoksua, ja kertaakaan ei mennyt Sysille liian vaikeaksi, joka kerta pujotteli hienosti loppuun asti. Tästä upea paint-kuva havainnollistamassa - koiran liikesuunta keltaisella, koiran aloittaessa pujotteleminen oma sijoittuminen ylemmän vihreän laatikon kohdalla, ja koiran lopettaessa pujottelu alemman laatikon kohdalla, oma liike vaalenvihreän viivan mukaisesti. Kepit molempia eri linjoja pitkin, aloitus molemmilta puolilta, normisti ja takaaleikaten.

Loppuradalla ei mitään kovin mullistavaa tehty, tulipa taas todettua miten vaikeaa on luottaa koiraan ja liikkua :D Sysi oli tosi pätevä, mulla oli hieman vaikeuksia rytmityksen ja ajoituksen kanssa. Tehtiin hyviä pätkiä kuitenkin, ja saatiin ohjauksia toimimaan. Palkkana Sysille tällä kertaa pelkkä lelu, myös kontakteilla ja treenin päätteeksi FitDogin Recoverya. 

Kesän sluibailuista huolimatta oli tosi kiva huomata, että vaikka välillä tuntuu, että homma on tosi levällään, ja radalla aina jossain kohtaa kosahtaa, on kehitystäkin huomattavissa. Jos positiivisiin juttuihin keskitytään, niin lähdöt toimi, kontaktit toimi, kontakti-putki-erottelu toimi, kepit toimi, päällejuoksu toimi, saksalainen toimi, takaakierrot toimi, backlap toimi, takaaleikkaus toimi, sylkkäri toimi... Ja tähän kun lisätään vauhti, jota sitäkin löytyi, ja irtoaminen ja itsenäinen suorittaminen, niin suurimmat haasteethan tässä on oman itsensä kanssa. No, eihän tätä siksi tehdäkään, että helppoa olisi... Joten innolla odotan talvikautta ja ohjattujen viikkotreenien alkamista! :) Viilenevien kelien myötä votaisiin taas ottaa Sysin kanssa kuntokuuri. Mun haave puolimaratonista joutui hetkeksi hyllylle kipeytyvän polven myötä, lupaavan alun jälkeen meidän juoksutahti taisi vaan olla sille liikaa. Nyt tavoitteena voisi olla kohottaa omaa kuntoa monipuolisemmin kuin pelkällä juoksulla/hölkällä.

Pikku-Vire on ollut kaikessa mukana meidän arjessa, ja lisäksi ollaan käyty ihmettelemässä maailman menoa ostoskeskuksessa, parkkihallissa, bussissa, eläinkaupassa ym. Vire on tosi reipas pentu, ja kotona helppo. Jaksaa nukkua yönsä hyvin, ei enää pahemmin herättele yöllä. Aktiivisempi tosin kuin mitä Sysi oli. Yksinoloa on opeteltu sekä Sysin kanssa, että ihan yksinään. Tähän mennessä pisin yksinoloaika on ollut 4,5 h putkeen, ja ei vahinkoja sisälle. Sysin kanssa tulee toimeen paremmin kuin hyvin, leikit sujuu kinastelematta. Nyt jo melkein kuin paita ja peppu, meidän hienot tytöt <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti