Tänään vietettiin ilta Vuokkosilla agilityn parissa Training to Compete- valmennusryhmän treeneissä, Timo Rannikko koutsaamassa. Sysikin pääsi treenaamaan juoksusta huolimatta, itseasiassa ekat agilitytreenit ikinä juoksun aikaan.
Meidän (minun) ahaa-elämykset koski tällä kertaa muita juttuja kuin ohjausteknistä toteutusta. Rata, jota tehtiin, oli aika tiukkaa kääntöä ja vääntöä, siinä oli yksi sumppukohta, jossa pyörittiin sinne sun tänne. Tehtiin kahdessa pätkässä. Ekassa oma fiilis ei todella ollut kohdillaan. Takana pitkä ja rasittava päivä, kiire treeneihin, Sysi on ollut juoksusta johtuen kummallinen, tosi väsyneen oloinen kotona, mutta treenipaikalla kiskoi remmissä ja kävi kierroksilla, joka taas ärsytti mua lisää. Eka pätkä menikin ihan turhaksi kohkaamiseksi, ja jopa kerran nousi lähdössä omin lupinensa, eikä malttanut odottaa lähtölupaa kontaktilta, vaan lähti stopin jälkeen itse. Komensi mua muutenkin räkä roiskuen. Itsekin mokailin, olin huolimaton, ei oikein sujunut.
Välissä käytiin verryttelemässä ja yritin nollata itseni paremmin. Sysikin oli paremmassa vireessä ja haki kontaktia jonkin verran ihan itse. Ennen seuraavaa kierrosta mentiin halliin aiemmin sisälle, otin vähän seuraamista, liikkeestä istumista ja palkkasin niistä ja leikittiin kunnolla. Jatkettiin tempuilla, peruuttamista ja vilkuttamista. Peruuttaminen edistyy tosi hyvin! Kuumuessaan vaan yrittää lisätä haukkua siihen, mutta sille ei voi kun nauraa, on vaan niin hauska peruuttaessaan, niiatessaan ja haukkuessaan yhtä aikaa :D Temppujen ja patukkaleikin avulla saatiin se pahin hössötys ja sähläys pois molemmilta ja tekemisen ilo tilalle. Radalle siis eri asenteella, ja sehän näkyi. Sysi keskittyi tosi hienosti (plus oli hiljaa), luki ohjausta hyvin, ja saatiin toteutettua useita ohjausvaihtoehtoja eri kohtiin. Itsekään en tumpuloinut ihan niin paljoa, ja omassa ohjauksessa löytyi hetkittäin se tietty rauha ja huolellisuus. Koiran kiihkeys oli kuitenkin tallella, ja kävi patukkaan kiinni niin nopeasti, ettei omat sormet aina ehtineet pois alta :P Ohjauksen kannalta parasta oli huomata, miten tosi hyvin Sysi tulee liikkeen mukaan, ja kun liikesuunta on oikea, ei ne haastavammatkaan kohdat ole enää haastavia. Hallinta radalle löytyi jo pelkästä omasta olemuksesta, vaikka Sysi kävi hyvin kierroksilla. Ei siihen loppujen lopuksi tarvita sen enempää.
Se, mikä näistä treeneistä jäi päällimmäisenä mieleen, oli oman mielentilan vaikutus suoritukseen. Sysi lukee mua kuin avointa kirjaa, hyvässä ja pahassa. Ja käyttää tilaisuudet hyväkseen, jos en ole tarkkana esim. lähdön ja kontaktien kanssa, mutta siihen riittää pelkkä asenne. Käskysanasta tai äänensävystä se ei ole kiinni. Tänään kuitenkin saatiin alun takkuamisen jälkeen se hyvä fiilis ja keskittyneisyys radalle, ja jäähdyttelylenkillä Sysi oli oma ihana itsensä, kulki nätisti, haki kontaktia, eikä turhia hötkyillyt. Joten, ensi kerralla temppujen kautta hakemaan sitä kivaa yhteistyö-fiilistä ennen radalle menoa, eihän tästä mitään tule, jos ei ole hauskaa radalla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti