"Mä tykkään susta niin että halkeen"

Päivän soundtrack ;)

Meidän koirat on vaan niin parhaat <3

Muru <3

Kotiuduttiin eilen mökiltä. Tytöt on päässeet rallattelemaan vapaana päivät pitkät, sääkin on suosinut ulkoilua. Treenailtu on vähäsen. Yhdet kunnon treenit tehtiin lauantaina, jälkeä ja esineruutua molemmille. 

Sysille tein vajaa 400m pitkän jäljen. Laatikkomainen, lopussa vielä melkein 90 kulma lisäksi, siis kolme suorakulmaa. Kivistä männikköä, osittain avokalliota, nousua ja laskua, jyrkkiä kohtia. 3 keppiä, jana pisin tähänastisista, ehkä n. 20 m. Vanheni tunnin. Lähetys janalle oli paras ikinä! Selvästikin meidän janatreenit on tuottaneet tulosta, Sysi eteni vauhdilla ja suoraan, nosti hyvin, tosin takajäljen. Kutsuin ja annoin uuden jälki-käskyn ja kääntyi tulematta luokse. Siitä se paahtaminen alkoi, vauhdilla eteenpäin. Pysyi hyvin jäljen päällä, ja eka keppi oli aikalailla killerikohdassa, pieni varvikkoinen kalliopainanne, ja yli mentiin. Toka keppi oli avoimemmassa kohdassa, ja vauhdilla yli. Väliin tuli pitkä pätkä ilman keppejä, ja yksi jyrkkä laskukohta. Jouduin pudottamaan liinan, koska oli pakko ottaa tukea, ja enhän mä meinannut saada koiraa enää kiinni... Pakkohan se siis oli kutsua takaisin. Matkan siihen asti oli pysynyt mun mielestä poikkeuksellisen hyvin jäljen päällä, mennyt vaan vauhdilla. Mutta nyt lähti humputtelemaan, ja pari kertaa otettiin stoppi ja uusi yritys ja paransi menoa sitten. Vikan kepin onneksi löysi, ja pääsin palkkaamaan kunnolla. 

Vireelle tein ekan jäljen ikinä. Namijälki nappulalla, noin 25 askelta ja rasia päässä. Hyvin nuuskutteli, tuhina vaan kävi :)

Extempore-esineeet

Esineruutu poljettiin Vireen kanssa yhdessä. Koko noin 15x40 m. Esinepussi oli jäänyt kotiin, joten autosta etsin muutaman esineeksi kelpaavan. Sysille kolme esinettä, kaksi vein valmiiksi, ja viimeisen viennin sai nähdä, ruudun takaosaan vein. Lähti hirveellä kiireellä etenemään, kesken juoksun sai vainun toisesta esineestä, pysähtyi ja etsi sen ensin (suoja-ainepullo), palautus erittäin hyvä. Pieni vetoleikki palkaksi ja uuteen lähetykseen. Nyt irtosi takaesineelle, löysi hanskan nopeasti, ja sekin palautus erittäin hyvä! Lähti hyvin kolmannelle esineelle, mutta ei vaan meinannut löytää sitä. Kävi pariin otteeseen vähän ruudusta ulkonakin, mutta ei lopettanut etsimistä. Kun palasi ruudun etuosaan etsimään, kutsuin pois ja jätin odottamaan. Menin esineen luokse, näytin  ja heitin kauemmas. Uusi lähtö hyvä, mutta silti löytäminen kesti, mutta sitten lähes käveli päälle, ja palautti tämänkin hyvin. Mun olisi varmaan pitänyt vaan malttaa mieleni ja antaa Sysin olla ruudussa etsimässä esinettä niin pitkään kuin tilanne olisi vaatinut, kun kerran koko ajan oli liikkeessä ja sukkuloi ruudussa... Kaksi ekaa esinettä oli kuitenkin sikahienot!! :) Vire pääsi kävelemään ruudussa, ja bongailemaan esineitä. Pienet leikit otettiin niillä, ja niin polleana kantoi löytöjään, pätevä pentu :)

Pentu ja aarre

Vire pääsi sunnuntainakin mökin pihalle jäljestämään, samat suunnilleen 25 askelta. Häiriötä oli enemmän kun Jusu otti kuvia, ja isä oli katsomassa. Ruoka maistui, ja rauhassa edettiin.

Linssilude ;) Jusu häiritsee...

Loppuun vielä päivän poseeraukset, eli Vireen viralliset 11-viikkoiskuvat :D (Sysin 3v3kk-kuvat?)

Ohjattua aksaa, pitkästä aikaa

Eilen illalla Ojangossa valkkuryhmän treeneissä, Timo Rannikon ohjauksessa. Ratatreeniä tehtiin, ja hyvin meni :) Alussa tiukka putki-puomi erottelu, oma sijoittuminen puomin alastulosta vielä vähän pidemmälle, koiralla itsenäistä työskentelyä. Eka hyppy oli hieman puomista oikealle (koiran näkökulmasta), ja putken suu tyrkyllä puomin vasemalla. Oikean linjan koira joutui siis hakemaan itse. Tämä sujui ongelmitta, kun vain pidin käteni kurissa ja alhaalla, pelkällä suullisella käskyllä Sysi haki varmasti oikean vaihtoehdon. Heti, jos yritin "auttaa" ohjaamalla, reagoi ohjaukseeni ja meni kerran putkeen ja kerran lähti tulemaan ohi. Eilen tuli muuallakin esille se, että Sysille siis vartalo-ohjaus menee yli sekä esteistä, että käskyistä, menee sinne minne ohjataan, oli siinä estettä tai ei, kiltti tyttö <3 

Puomin jälkeen radalla oli putki, josta tiukka avokulma kepeille. Keppien jälkeen testailtiin eri ohjauksia (pakkovalssi-vastakäännös, takaaleikkaus-poispäinkäännös, takaakierto-backlap), jotka saatiin onnistumaan hyvin. Kepeillä koeteltiin rajoja mm. tekemällä pujottelun loppuun tiukkaa päällejuoksua, ja kertaakaan ei mennyt Sysille liian vaikeaksi, joka kerta pujotteli hienosti loppuun asti. Tästä upea paint-kuva havainnollistamassa - koiran liikesuunta keltaisella, koiran aloittaessa pujotteleminen oma sijoittuminen ylemmän vihreän laatikon kohdalla, ja koiran lopettaessa pujottelu alemman laatikon kohdalla, oma liike vaalenvihreän viivan mukaisesti. Kepit molempia eri linjoja pitkin, aloitus molemmilta puolilta, normisti ja takaaleikaten.

Loppuradalla ei mitään kovin mullistavaa tehty, tulipa taas todettua miten vaikeaa on luottaa koiraan ja liikkua :D Sysi oli tosi pätevä, mulla oli hieman vaikeuksia rytmityksen ja ajoituksen kanssa. Tehtiin hyviä pätkiä kuitenkin, ja saatiin ohjauksia toimimaan. Palkkana Sysille tällä kertaa pelkkä lelu, myös kontakteilla ja treenin päätteeksi FitDogin Recoverya. 

Kesän sluibailuista huolimatta oli tosi kiva huomata, että vaikka välillä tuntuu, että homma on tosi levällään, ja radalla aina jossain kohtaa kosahtaa, on kehitystäkin huomattavissa. Jos positiivisiin juttuihin keskitytään, niin lähdöt toimi, kontaktit toimi, kontakti-putki-erottelu toimi, kepit toimi, päällejuoksu toimi, saksalainen toimi, takaakierrot toimi, backlap toimi, takaaleikkaus toimi, sylkkäri toimi... Ja tähän kun lisätään vauhti, jota sitäkin löytyi, ja irtoaminen ja itsenäinen suorittaminen, niin suurimmat haasteethan tässä on oman itsensä kanssa. No, eihän tätä siksi tehdäkään, että helppoa olisi... Joten innolla odotan talvikautta ja ohjattujen viikkotreenien alkamista! :) Viilenevien kelien myötä votaisiin taas ottaa Sysin kanssa kuntokuuri. Mun haave puolimaratonista joutui hetkeksi hyllylle kipeytyvän polven myötä, lupaavan alun jälkeen meidän juoksutahti taisi vaan olla sille liikaa. Nyt tavoitteena voisi olla kohottaa omaa kuntoa monipuolisemmin kuin pelkällä juoksulla/hölkällä.

Pikku-Vire on ollut kaikessa mukana meidän arjessa, ja lisäksi ollaan käyty ihmettelemässä maailman menoa ostoskeskuksessa, parkkihallissa, bussissa, eläinkaupassa ym. Vire on tosi reipas pentu, ja kotona helppo. Jaksaa nukkua yönsä hyvin, ei enää pahemmin herättele yöllä. Aktiivisempi tosin kuin mitä Sysi oli. Yksinoloa on opeteltu sekä Sysin kanssa, että ihan yksinään. Tähän mennessä pisin yksinoloaika on ollut 4,5 h putkeen, ja ei vahinkoja sisälle. Sysin kanssa tulee toimeen paremmin kuin hyvin, leikit sujuu kinastelematta. Nyt jo melkein kuin paita ja peppu, meidän hienot tytöt <3

Kuvapostaus nro 2

Annan ja ihanan Vitan (Tarkatan Muskotti) kanssa ulkoilemassa. Kesä ei ihan vielä ole ohi... ;)

Muutama pentukuva

Vire ja broidi painimassa :)

Tervetuloa Vire!

Kesän odotetuin tapahtuma oli viime viikolla, kun lähdettiin Ranskaan hakemaan uutta perheenjäsentä. Tervetuloa kotiin "Vire", Ivoire du Domaine de la Salvonière (Desty de la Flèche de Cupidon x Eva du Domaine de la Salvonière) <3

 

Sysi on ottanut tulokkaan hyvin vastaan, yrittää saada leikkimäänkin, vaikka pentu ei ihan vielä ymmärrä sitä. Vire on reipas riiviö, puree kaikkea mitä suuhunsa saa. On päässyt jo moneen menoon mukaan, ja hurmannut meidät täysin.

Blogin kesäloma loppusuoralla

...ja niin on mun kesätyörupeamakin. Kolme viikkoa enää, ja niistäkin vain kaksi töissä :)

Kesän aikana ollaan jatkettu treenailemista, mutta ihan puhtaasti fiiliksen mukaan, tavoitteet ja treenisuunnitelmat on unohdettu ja treenaamaan lähdetty silloin kun tuntuu siltä. Tältä pohjalta lähdettiin kauden suurtapahtumiin, eli agilityn SM-kisoihin kesäkuussa, ja maajoukkuekarsintoihin heinäkuussa. Kokeumusta karttui "isoista kisoista", ja omasta kisajännityksesta huolimatta kyettiin myös ihan hyviin suorituksiinkin, vaikka molemmissa kisoissa mokattiin huolella yhdet radat (sm-kisoissa joukkuerata, karsinnoissa agirata). Meille oli koko talven tavoitteena saada osallistumisoikeus näihin kisoihin, ja sinne pääsimmekin. Sysi-kuumakallen kanssa kisaaminen on mahtavaa, kun se antaa aina kaikkensa radalla <3 Syksyllä saadaan lähteä yrittämään vikaa sertiä valionarvoa varten :)

Agilityn SM-kisojen karsintarata, hyppäri

Jäljen, esineruudun ja tokonkin tekemistä ollaan jatkettu. Ollaan hölkätty, kävelty ja juostu, käyty uimassa ja marjoja poimimassa. Leikitty ulkona illalla kun on viileämpää. Hengailtu porukalla grillipaikalla lettuja paistaen. Reissattu kotiin ja takaisin, käyty mökillä, kyläilemässä, koirapuistossa ja metsälenkeillä. Tavattu kavereita ja kisattu. Siis nautittu kesästä <3

Uusia tuulia

Kesä tuli, työt alkoi ja niiden myötä aika koneen ääressä on vähentynyt radikaalisti. Koiran kanssa vietetään arkipäivät työpaikalla, ja viikonlopuiksi päästään palaamaan kotiin. Viime viikolla "nautittiin" helteistä, joten treeni jäi aika vähäiseksi. Joka päivä Sysi pääsi uimaan, kun järvi on tuossa vieressä, parhaimmillaan useamman kerran. Viilennys ei tosin ollut kovin suurta kun pintaveden lämpötilakin oli jo 22 astetta... Yhdet agitreenit tehtiin, onneksi päästiin paikalliseen seuraan treenailemaan. Illalla lämpötila oli jo siedettävä, ja tehtiin pientä ratatreeniä.

Viime viikon treenirata

Tällä viikolla keli viileni, on satanut, eikä ole ollut kuuma. Maanantaina käytiin reippaina juoksulenkillä, ja tiistaina lähdettiin jäljelle. Jäljen pituudeksi tuli noin 400-500 m (mä oon niin huono arvioimaan matkaa, eikä puhelimen gps löytänyt yhteyttä), 6 keppiä, jana 10 m ylämäkeen, tunnin vanheni. Yritin löytää kivan, hieman helppokulkuisemman kohdan, mutta ei todella tullut helppokulkuinen jälki. Janalle Sysi lähti tosi hyvin, tämä oli oikeasti paras ikinä, mutta mulla oli liina huonosti ja Sysi sotkeutui siihen, palas vähän mua kohti ja lähti takajäljelle, vaikka aluksi oli suuntaamassa ihan oikein. Eka kulma tuli tosi nopeasti, kun reitin blokkasi kaatunut puu ja jyrkkä rinne. Tämän jäljesti tosi hyvin. Jatkettiin ylämäkeen, saavuttiin suht avoimelle taimikolle, jossa varvikkoa. Intoa riitti, ja sen myötä vauhtia, yritin pidätellä, mutta painoi kuin juna pysyen yllättävän hyvin jäljen päällä. Maasto oli hyvin haastavaa verrattuna niihin, missä yleensä käydään, ja se selvästi sai Sysin keskittymään jäljestämiseen paremmin, monesti vähän siksakkaa jäljen tuntumassa ja pitää päätä vähän korkeammalla. Nyt kulki kuono alhaalla ja teki tosi hienoa työtä. Ja keskittyikin siihen niin täysillä, että veti kolmesta ekasta kepistä yli vaan... Neljännellä kepillä sattui hidastamaan ja nappasi sen suuhun, tästä sai kunnon palkan, tuplasti ruokaa ja paljon kehuja. Viides nousi hyvin, mutta kuudennella vikalla kepillä ei millään olisi ottanut sitä. Pidätin liinasta, kysyin "missä keppi", sanoin uudestaan jälkikäskyn, mutta ei. Seisoi kepin päällä ja yritti päästä eteenpäin. Kutsuin takaisinpäin ja lähetin uudestaan jäljelle, ja vihdoin merkkasi kepin ja pääsin palkkaamaan siitä. Huoh. Jäljellä Sysi on niin elementissään, ja nauttii itse jäljestämisestä niin paljon, että en oikein tiedä millä saisin keppien arvoa nostettua, kun veto eteenpäin on niin vahva. Jäljen jälkeen tallasin suikaleen esineruutua varten, jätin Sysin odottamaan ja katsomaan kun vein esineen takaosaan. Laittaessani sille pk-liivejä päälle, mokoma varasti ja sinkosi ruutuun.... Lähetyksellä irtosi hyvin, mutta ei ihan riittävän pitkälle heti, mutta teki hyvin töitä etsiessään. Fillaroitiin jälkimaastoon ja takaisin, ehkä noin 2,5 kilometriä suuntaansa, ja loppuun vielä iltauinnit <3

Tänään tehtiin vikat agitreenit ennen viikonlopun SM-kisoja, perustekniikkaa, välistävetoja, taaksetyöntöjä, niistoja ym. Aika helpot ja kevyet treenit, hyppykorkeus vaihteleva 65 cm asti. Meille oli suuri saavutus saada osallistumisoikeus, joten viikonloppuna nautitaan tunnelmasta ja siitä, että yksi etappi on nyt saavutettu :)