Kiirettä

Kiirettä on pitänyt ihan liikaa, mutta treenaamaankin on lähdetty kuluneen parin viikon aikana. Pääasiassa agia, mutta jotain tokoakin on tehty. Sairaan vaikeaa muistaa näin jälkikäteen enää treenejä, varsinkaan ratoja. Varsinkin agilityn osalta oon pyöritellyt paljon meidän treenitapoja ja sitä, miten voitaisiin paremmin edistyä ja kehittyä koirakkona. Varsinaisten treenisuunnitelmien tekeminen pitkälle (tai edes kuukaudeksi eteenpäin :P) tuntuu vieraalta, koska nämä jutut ei ole sellaisia, jotka voisi oppia etukäteen määritellyillä toistomäärillä tai tehokuureilla.

Agin viikkotreenit on siis menneet Sysin kanssa hyvin, ja tuntuu että meidän yhteistyö radalla sujuu paremmin - eli olen ollut syksyyn verrattuna paljon paremmin kartalla :D Ohjausvalinnat sujuu koko ajan helpommin, ja sellaisia oho, hups-hetkiä on vähemmän. Kuuliaisuuden kanssa on tietty koko ajan tekemistä, ohjauksiin tuleminen ja niissä pysyminen loppuun asti vaatii vaatimista. Tämä ei ole helppoa, koska jos haluan vaatia koiralta, täytyy vaatia myös itseltä - ne ohjaukset pitää tehdä hyvin, loppuun asti, ajoittaa ja rytmittää oikein. Viime viikkoina meillä on ollut runsaasti aikaa ohjatuissa treeneissä, mutta olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman lyhyet treenit joka kerta, ja jättää loput ajasta käyttämättä. Koiran juoksuttaminen radalla puhki ei vie sitä millään tavalla eteenpäin, ja 20 minuuttia on todella pitkä aika käyttää ratatreeneihin. Tavoite olisi tehdä se mitä tehdään täysillä, sellaisessa mielentilassa kuin kisoissakin. Vaikka lähes kaikessa meillä on parannettavaa, on silti Sysillä perusesteosaaminen todella hyvällä tasolla, se osaa teknisesti ohjaukset, joten ratatreeneissä se aika kannattaa käyttää ennemmin siihen heikoimman lenkin vahvistamiseen, eli mun ohjaamisen parantamiseen, eli rataantutustumiseen :P Ohjauksiin tulemisen vaatimisen apuna haluan käyttää hyödyksi sitä, miten suuri palo Sysillä on päästä tekemään - ja edelleen kasvattaa sitä sillä, että toistoja ei tehdä viittätoista, vaan kertakin riittää, jos se menee hyvin. Myös realistiset vaatimukset, jos pakka pysyy kasassa ja rataa tehdään nollana, ei pienet kauneusvirheet haittaa, vaan suoritukseen voi silti olla 100 % tyytyväinen - ja palkkaus sen mukainen. 

Valmennusryhmän kanssa on ollut yhdet treenit tässä välissä. Tekniikkaa, tekniikkaa. Muutama eri rata, tauko aina välissä. Viimekerran ahaa-elämyksenä oli, että jos haluan voimaa käännöksiin, täytyy munkin lisätä voimaa käännöksiin. Mennä tilanteisiin rohkeammin ja vahvemmin, kun ei Sysi pienellä ohjaudu, vaan vaatii paremman ja voimakkaamman rytmityksen. Tehtiin meidän mittakaavassa ihan huikean hyviä käännöksiä! Kun olin ohjauksen kanssa ajoissa, ja luotin koiraan ja jätin sen suorittamaan käännökset yksinään loppuun. Pikkuhiljaa rupeaa mieli tekemään taas kisoihin, jos vaikka ehkä yrittäisikin saada kesäksi nollat kasaan sittenkin ehkä, en tiedä....?

Sitten niitä ratoja. To 16.01. rata ulkomuistista sinnepäin piirrettynä.

To 23.01. tehtiin tällästä rataa. 5-pituus oli haastava, koska se oli hyppy kohti seinää lähetettynä ja seuraavan esteen käännöksen aloitin jo ajoissa. Sysi kaatoi kerran vikan palikan ja kosketti toisen, joten otettiin sitä pari toistoa palkaten, ja no problems.

Omissa tehtiin jotain tekniikkaa. Tämän lisänä peruskuviota, neljä aitaa vierekkäin, serpenttiiniä, takaakiertoja ja välistävetoja. Kaipaa aina välillä muistuttelua ja palkkausta, loppua kohti notkeampi ja paremmin kuulolla oleva koira, jääräpää joutui keskittymään :)

Tokoa ollaan tehty pariin otteeseen Annan kanssa. Seuraamista, jääviä ym. Vireen asenne on ihana! Sen kanssa ollaan keskitytty leikin ja irrottamisen työstämiseen. Palkkautuu koko ajan paremmin lelulla, ja namit ei enää toimi irrotuksen kanssa samalla tavalla kuin ennen. Kahden lelun leikki toimii, ja irrotuksia on harjoiteltu erikseen. Odottamiseen on tullut malttia lisää, ja ero istu-seiso-maahan-asentojen välillä on selvä. Käsiavulla tekee hyvät asennot sekä liikkeestä, että paikallaan, ja ruokakupin kanssa ollaan harjoiteltu käskyjen kuuntelemista ilman käsiapua, kun tuntuu jäävän siihen helposti kiinni. Perusasennossa kontaktiharjoituksia on jatkettu, ja seuraavana pitäisi ruveta työstämään itsenäistä perusasentoon hakeutumista, ja eteentulopaikkaa. Ja pitäisi päättää, haluanko kiertävän vai kääntyvän siirtymän... Tällä hetkellä kierto tuntuu ehkä paremmalta vaihtoehdolta. Noudon alkeita ollaan tehty erilaisten pienten esineiden kanssa naksu apuna. Hiljaa hyvä tulee.. toivottavasti :) Sysin kanssa taas on omat ongelmansa. Seuruu on todella levällään, tykkään siitä fiiliksestä ja asenteesta, mutta paikka on ihan hukassa, poikittaa ja edistää ihan hulluna. Eikä enää osaa perusasentoa hyvin - syy löytyy kun katsoo peiliin... Agin lähdöissä jätän perusasennosta, ja siellä en nipota kohdasta. Lähtee myös siirtymissä (edelleen agissa) tarjoamaan seuruuta (huonoa sellaista), enkä tee asialle mitään. Joten ihmekös se jos poikittaa, kun ei pahemmin olla seuruuta treenattu vastapainona agin töhöttämiselle. Treenaa tarttis, mutta koska selkeät tavoitteet puuttuu, niin helposti jään vaan polkemaan paikalleen. Tarvittais siis selvä tehopiikki, ja kannustavia tavoitteita, katsotaan joskos viikonloppuna sellaisia saataisiin viikonlopun Talvihallojen tokopäivästä? :)