Sysin vaatevarasto kasvoi toppatakilla, kun käsitöiden tekeminen jatkui. Vanha toppatakki sai uuden elämän Sysin uutena manttelina. Lopputulos on lämmin, vedenpitävä ja sopivan kokoinen :) Vielä vaatii pientä hienosäätöä, mutta olen tosi tyytyväinen tähän lopputulokseen. Takkia on nyt testailtu lenkeillä, ja se istuu takaa niin hyvin, että jalkalenkeille ei ole mitään tarvetta. Tällä hetkellä Sysi ja Vire on tosi samankokoiset, joten takki on ollut senkin päällä, ja pysynyt paikoillaan jopa vapaana kaveriseurassa rallatukset.
Aiemmin tehty sadetakki
Iltanäpräyksen tuloksena nyt on jälleen kertynyt kasa naruleluja, joten laitelkaas kaverit viestiä.. :)
Vois ehkä olla aika uudistaa omiakin treenileluja, vaikka en meinaa raaskia ottaa noita uusia mukaan treeneihin :P Jaa miksi? No siksi:
Kivituhkapohja on tätä puolta lukuunottamatta ihan huippu.
Marin ottamista kuvista löytyi vielä yhteiskuva tytöistä, ihanat :)
Mari otti ihanat kuvat Vireestä pari päivää sitten. Ikää Vireellä siis näissä kuvissa 6 kk ja 2 viikkoa. En voisi olla tyytyväisempi Vireen rakenteeseen, tasapainoinen ja kaunis <3
Ja loppuun vielä "hieno" kuvakooste muutamasta Vireen seisotuskuvasta.
Käytiin pari päivää sitten taas minijäljellä kodin vieressä. Hämärä ei haitannut, kun katuvalot valaisi :P Pohja niittyä ja nurmikkoa. Osuttiin hyvään saumaan ulos, varmaan kaikki lähiseudun koiranulkoiluttajat oli liikenteessä, mutta eipäs se tyttöjä haitannut. Minä sain vain pitkiä katseita jälkeä tallatessa :D
Vireelle pisin jälki tähän mennessä, loiva kaari. Pituus jotain 170 askelen luokkaa. Vanheni reilu vartin. Rauha mielessä lähdettiin liikkeelle, ja saikin hyvän rytmin heti alusta, vaikka kova kiire eteenpäin sillä on silti.. Pidätin valjaista, jolloin lähti helposti kääntyilemään jäljen päällä sikinsokin. Korjasin ja jäin lähemmäs, ja jatkoi paremmin. Kaikkea ruokaa ei jäljeltä malta syödä, mutta parempaan päin mennään :) Koko ajan hieman maltillisemmin keskittyy etsimään nappulaa. Hyvin pysyy kuono maassa ja fokus eteenpäin.
Sysille taas keppien ilmaisua lyhyellä pätkällä, jälki noin 110m, hevosenkenkä, kolme keppiä. Jana 10 m, melkein 90 asteen kulmassa jäljelle, nosto oli hieno! Pienen ojan ylitys, no problems. Ekasta kepistä ohi, toisen ja kolmannen ilmaisi hyvin. Tokalla kepillä meni ensin ohi, hidasti ja palasi ja malttoi tarkentaa. Kolmannen kepin kohdalla hidasti jo aiemmin. Ehkä tämä siis tästä.... Lupaavalta vaikuttaa :) Nyt jännätään tuleeko luvatut pakkaskelit vai onko huomenaamulla plussakelit. Jos on, niin voisi lähteä valoisaan aikaan, kunnon maastoon tekemään vähän paremmat jäljet tytöille.
Vuosi 2013 on nyt jäänyt kokonaan taakse, ja ehkä paikallaan on pieni summaus meidän vuodesta.
Suurin juttu ehdottomasti oli Vireen saapuminen kotiin <3
Vire täytti vähän aikaa sitten 6 kuukautta, ja on kasvanut ihanaksi kakaraksi. Sen kanssa on tosi kiva touhuta, ja sen yrittäminen ja into saa hymyn huulille. Arki kahden koiran kanssa on monessa asiassa työläämpää, mutta joissakin asioissa jopa helpompaa. Sysin ja Vireen yhteiselo on sujunut ongelmitta, ja edelleen leikit yhdessä sujuvat :)
Sysin kanssa suurin saavutus tälle vuodelle oli loppuvuodesta agilityvalionarvo. Myös osallistumisoikeuden saavuttaminen SM-kisoihin ja maajoukkuekarsintoihin, sekä noihin ensimmäisiin ihkaoikeisiin arvokisoihin osallistuminen oli meille isoja saavutuksia, vaikka tuloksilla ei juhlitakaan ;)
Maailman paras musta <3
Tokon osalta treenasimme koko kevään tiiviillä tahdilla, tähdäten voittajan liikkeiden valmistumiseen. Kesällä osallistuimme tokon SM-joukkuekisaan AVO-luokassa, ja vaikka koe ei mennyt odotusten mukaisesti, se opetti paljon. Joukkuekisa lataa aina paljon enemmän paineita kuin yksilösuoritus, ja nyt ymmärrän paremmin kisamaisten treenien tärkeyden, ja sen, mitkä asiat siitä tilanteesta tekee oikeasti kisamaisen. Vaikka me epäonnistuimme, joukkueemme teki upean tuloksen, ja nyt meidänkin palkintohyllyä koristaa pokaali vuoden 2013 tokon SM-joukkuekisan viidennestä sijasta.
Kesän vietimme Sysin kanssa kahdestaan (muiden aseman työntekijöiden kanssa) Hyytiälän metsäasemalla Pirkanmaalla. Viime kesä opetti kyllä arvostamaan Sysin helppoutta vielä enemmän, asuntolaelämästä ja uusista rutiineista huolimatta Sysi oli todella helppo pitää mukana. Sysikin taisi olla ihan tyytyväinen, kun pääsi joka päivä uimaan... :) Vaikka kesällä treenattiin ja kisattiin, me myös ihan vaan oltiin ja nautittiin olosta tosi paljon, nautittiin siitä, että saadaan treenata, saadaan kisata, saadaan osallistua isoihin koiratapahtumiin ja saadaan olla tekemättä yhtään mitään ja istua laiturilla. Vieläkin nämä pari fiiliskuvaa tuo sen saman tunteen, ja vaikka kesä olikin tietyllä tavalla aika raskas, oli se myös täynnä hyvää oloa <3
Aamulenkillä pihapiirissä
Iltalenkillä - edelleen pihapiirissä
En ole koskaan harrastanut vuositavoitteiden kirjoittamista, ja edelleenkin se tuntuu vieraalta, vaikka ilman tavoitteita en varmaan osaisi treenata ollenkaan. Ehkä vierastan liikaa tulostavoitteita? Tavoitteena on oppia ja kehittyä, ja hyvien suoritusten myötä tulevat ne tuloksetkin. Punainen lanka pitää kuitenkin tekemisestä löytyä, joten kaikissa lajeissa yritämme tähdätä sinne korkeimpaan luokkaan asti. Se, milloin sinne päästään, tai päästäänkö ikinä, on toissijaista. Joten ensivuoden treenitavoitteiksi asetetaan molempien koirien kanssa onnistumisen iloa ja kehitystä treenattavissa lajeissa. Näiden tavoitteiden myötä onnistuminen tänä vuonna on taattu ;)
Niin vaan se joulukuukin hujahti ohi, ja blogi on taas päässyt jäämään paitsioon. Kuluneen reilu parin viikon aikana ollaan treenailtu vähän agia ja lenkkeilty. Pimeässä. Märässä. Sateessa. Harmaudessa. Kurassa. Koiria joutuu putsaamaan joka ikisen ulkoilun jälkeen. Juuri äsken pesin ne ihan kokonaan, kun innostuivat mokomat lenkillä rallaamaan mutaisessa pellossa. Pikkupakkanen ja lumi voisi olla ihan kiva.....
Se mokoma mutapelto
Mutta on tässä positiivisiakin puolia, tänään käytiin minijäljellä :) Lievästi mutaisella niittypohjalla namijälki Vireelle, Sysille vähän heinikkoisemmalla pläntillä keppitreeni, molemmat jäljet alle 100 metrin päässä kotiovesta. Vireelle tuli askeleita noin 100. Kaarretta ollaan tehty aiemmin, mutta tänään tein ekaa kertaa pyöristetyn 90 asteen kulman. Vireellä on edelleen tosi kova hinku loppupalkalle, vaikka sitä ei enää jäljen päässä ole. Keskittyminen oli aluksi tosi vaikeaa, hyöri ja pyöri ja kiskoi eteenpäin, ja jos en päästänyt, tarjosi istumista ja katsekontaktia... :) Sitä saa mitä vahvistaa... Pari kertaa näytin jälkeä uudestaan ja käänsin pennun oikeinpäin, ja lähtihän se sujumaan. Laitoin ekaa kertaa vähän parempaa palkkaa jäljelle nappuloiden sekaan, ja tuntui toimivan hyvin - Vire malttoi etsiä ja syödä namia jäljeltä. Alun sählingin jälkeen jäljesti hienosti kuono maassa, tasaisella vedolla eteenpäin ja kulmakin meni kuin vettä vaan, hienosti kävi askeleet läpi. Lisää rauhaa vaan, jotenkin tuntuu, että tartutan säheltämistä molempiin koiriin :P
Vireen jälki
Sysin jälki oli pidempi, tosi lyhyt silti, ehkä noin 80m. 4 keppiä, tavoitteena oli päästä palkkamaan nostoista. Keppipalkkana on tähän asti ollut aina ruoka/namia. Yleensä jotain mahdollisimman herkkua, pitkään menty kissanruoka-kuivaliha-sörsselillä. Kuitenkin musta tuntuu, että Sysillä ei ole tarpeeksi hyvä motivaatio nostaa keppejä, jälki vetää sitä niin vahvasti eteenpäin. Monessa kohtaa on käynyt niin, että jää tarkentamaan keppiä, mutta luovuttaa todella nopeasti, siis oikeastaan hidastaa ja seisahtaa, ja jatkaa matkaa. Merkkaa kepin kohdan, mutta ei jää etsimään, nostaa, jos keppi on hyvin hollilla. Nyt ajattelin lähteä kokeilemaan leikkipalkkaa tähänkin. Jos namipalkalla en saa sitä toimimaan niin hyvin kuin haluaisin, ja paras palkka mitä voin tarjota on leikki, niin miksipä ei.
Janalähtö 4 metrin päästä hieman vinossa kulmassa, nosti hienosti. Ekasta kepistä ohi. Tokan nosti, lähti leikkimään hyvin, irrotuksesta namipalkka. Kolmatta joutui vähän aikaa tarkentamaan, löysi ja toi hienosti. Sama kaava, leikkiä ja irrotuksesta nami ja jatkuu. Vika keppi nousi sekin yhtään epäröimättä, leikki hyvin hetken, mutta selvästi odotti multa ruokapalkkaa. Hyvästä leikistä lopetus ja vikat herkkunamit Sysille. Sysi jäljesti koko pikkujäljen tosi hienosti ja hyvällä asenteella. Nyt yritin itse olla rauhallisempi, ja pidätin liinasta, jotta vauhti ei kiihtyisi, edettiin kävelyvauhtia eikä puolijuoksua kuten yleensä. Sysi veti tasaisesti eteenpäin, yksi kulmakin matkalla oli, ja se oli hieno. Rauhaa siis tähänkin, ja omasta asenteesta se lähtee :) Namipalkkana mulla oli molemmilla kokeilussa itsetehdyt maksapannari-nampat, eli jauhettua maksaa, kananmunaa ja hieman jauhoja paistettuna ja leikattuna palasiksi. Kennel-rehun jauhetusta maksasta tein, joten edullisia herkkuja oli, tosin paistaessa haju oli aikamoinen. Tytöt tykkäsivät kuin hullu puurosta, namit oli siistejä, yllättävän vähän murenevia, joten oikein hyvä tapa syöttää viikoittaiset maksa-annokset :)
Sysin jälki
Sysi TopCaniksen mannekiinina. Jälkivaljaat lahja siskolta, panta M&M:n outletin löytöjä, ulkopuoli kokonaan sinistä heijastinta, ja pitihän se testata toimiiko.
Muita kuulumisia.. Messari oli ja meni, Sysin kanssa saatiin osallistua ATD:n Vauhdikkaat-joukkueessa flyball-kisaan. Sysi oli ihan pro kisapaikalla, hoiti osansa hienosti, eikä häiriintynyt ison kehän musiikista, yleisöstä tai takatilan tungoksesta. Onnea on koira, jonka kanssa on helppo mennä minne vaan <3 Meidän tiimi selvitti tiensä puolivälieriin asti.
Joukkuepaidat
Piparihaasteesta yritettiin selvitä, Sysin kanssa ihan läpihuutojuttu, mutta Vire.... noh, ehkä joku vuosi tääkin onnistuu :D
Agilityssa ollaan keskitytty vähän enemmän tekniikkatreeneihin omalla vuorolla, ohjatuissa viikkotreeneissä rataa. Yhdet valmennusryhmätreenitkin tähän väliin mahtui. Sysin kanssa ollaan tehty käännöstreeniä ja haettu voimaa kiihdytyksiin. Vire on päässyt tekemään pentutreeniä speedbumpien kanssa, perusohjauksia ja estehakuisuutta, käännöstreenin alkeita. Vireen asenne tekemiseen on ihana, se keskittyy hienosti, leikkii hyvin ja palkkautuu nameistakin todella hyvin.
Kuluneen vuoden summaus ja tavoitteet ensi vuodelle jääköön toiseen kertaan, kun tästäkin tuli jo vähän liian pitkä postaus.. :D Loppukevennykseksi vielä meidän oma naapurustovahti Vire :)
Viikonlopun ohjelmana meillä oli kaksi kisapäivää Vuokkosilla, pe ja su. Perjantaina tulosrivinä 5, hyl, 5. Ihan jees, mutta oma keskittyminen ei ollut ihan parasta mahdollista, liikkellelähdöt oli hitaita, käännöksissä kankeutta ja vaikeuksia muistaa rataa. Sysi tsemppasi hyvin ja paikkasi mun virheitä. Radat oli kivoja, erilaisia verrattuna siihen mitä yleensä, mutta kivoja. Nämä saatiin videolle.
Sunnuntaina lähtövuoro oli puolessavälissä luokkaa, tais olla noin 55 koiraa, ihan hyvä. Ei tullut kiire radalle, mutta ei tarvinnut älyttömän pitkään odotellakaan. Rataantutustumisen jälkeen olo oli ehkä enemmänkin ärsyyntynyt ja turhautunut, vaikka rata tuntui ihan kivalta, sain kohtuuhelposti valittua ohjaukset eri kohtiin, koira osaa kyllä, mutta... Oma mokailu kaksissa edellisissä kisoissa, ihan perusjutuissa, ei nyt varsinaisesti kasvattanut luottoa omaa osaamista kohtaan. Rataa ehti kuitenkin junnaamaan mielessä läpi noin miljoona kertaa ennen omaa vuoroa, ja starttiin mennessä turhautuminen oli jo nollaantunut. Sysi oli ihan liekeissä kun päästiin radalle, ja mulle tuli todella kiire! Hukassa ollut keskittyminen löytyi heti ekalta esteeltä lähtien, ja yritin vain pysyä kyydissä mukana. Maaliin kun päästiin, oli fiilis ihan huikea, nolla se oli, vihdoin! Luokan ollessa ohi, selvisi, että me oltiin kolmossijalla, ja meidän edellä olevat oli jo valioita.... Saatiin kolmas serti, joten Sysistä tuli agilityvalio!! Uskomatonta, me tehtiin yhdessä paras kisarata ikinä, ja nyt on meidän suuri tavoite saavutettu.
Loput kisapäivästä menikin suupielet korvissa ja keskittyminen hukassa, annettiin mennä vaan ja pidettiin hauskaa. Tuloksina pari hyllyä, hyppäriltä ihan hyvä hylly, agilityradalta vauhdikas hylly, puomin kontaktin palautuksella (lipsuin itse....).
Tämä koko vuosi on ollut agilityn parissa meille suurien tavoitteiden saavuttamista, ensin osallistuminen SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, ja nyt valionarvo. Ja vastahan me päästiin kunnolla tekemisen makuun :) Sysi on niin ihana agilitykoira, täynnä asennetta, sen kanssa meneminen on vaan ihan älyttömän kivaa! Kuluneen syksyn tahkoamisen jälkeen nämä muutamatn kisaradat on tuntunut suorastaan luukuttamiselta, ja vaikka nyt meidän kisavuosi päättyykin tähän, en meinaa malttaa odottaa tammikuuta ja seuraavia kisoja ;) Osansa kiitoksesta kuuluu kuitenkin meitä eteenpäin auttaneille, hyville kouluttajille ja parhaille treenikavereille <3 <3 <3
...tai ainakin blogia näköjään tulee päivitettyä torstaisin :P
Viime viikon torstaina aksailtiin Sysin kanssa ja käytiin seuran syyskokouksessa kakkukahveilla. Treenit meni hyvin, vika veto melkein nollana läpi, vika rima alas, mutta se hyppy olikin tosi lähellä seinää.
Perjantaina pikkutottikset Vireelle Annan ja Vitan kanssa. Tehtiin seuraamista, kontaktinpitoa perusasennossa, jääviä, luoksetuloa ja leikittiin. Asenne kohdillaan, ja kehitystä havaittavissa. Vahvasti käsiohjauksen mukana, mutta asennot on selviä. maahanmenossa peppu seuraa perässä, mutta etupää menee jo vauhdilla alas :) Luoksetulossa vauhtia riittää. Pientä häiriötä saatiin ohikulkevista ihmisistä, hyvä homma.
Lauantaina Vire pääsi leikkimään maalimiehen kanssa ekaa kertaa ikinä. Video alla.
Ensilumi!
Illalla oli vielä agitreenien vuoro, Jusu ja Sysi teki rataa. Sai juosta!
Tällä viikolla ollaan vaan lenkkeilty ja käyty kyläilemässä. Illalla olis vuorossa Sysin agitreenit, joten päästään tositoimiin. Huomenna kisataan agissa kolme starttia, joten tänään tavoite olis keskittyä kokonaisuuteen, ja tehdä kevyt treeni korkeilla rimoilla.
Vireen kanssa on ruokailujen yhteydessä jatkettu istu-maahan-seiso harjoituksia ja perusasennossa kontaktiharjoituksia. Napottaa niin pätevästi, nyt pitäis ruveta lisäämään häiriötä :)
.jpg)
