Kiirettä

Kiirettä on pitänyt ihan liikaa, mutta treenaamaankin on lähdetty kuluneen parin viikon aikana. Pääasiassa agia, mutta jotain tokoakin on tehty. Sairaan vaikeaa muistaa näin jälkikäteen enää treenejä, varsinkaan ratoja. Varsinkin agilityn osalta oon pyöritellyt paljon meidän treenitapoja ja sitä, miten voitaisiin paremmin edistyä ja kehittyä koirakkona. Varsinaisten treenisuunnitelmien tekeminen pitkälle (tai edes kuukaudeksi eteenpäin :P) tuntuu vieraalta, koska nämä jutut ei ole sellaisia, jotka voisi oppia etukäteen määritellyillä toistomäärillä tai tehokuureilla.

Agin viikkotreenit on siis menneet Sysin kanssa hyvin, ja tuntuu että meidän yhteistyö radalla sujuu paremmin - eli olen ollut syksyyn verrattuna paljon paremmin kartalla :D Ohjausvalinnat sujuu koko ajan helpommin, ja sellaisia oho, hups-hetkiä on vähemmän. Kuuliaisuuden kanssa on tietty koko ajan tekemistä, ohjauksiin tuleminen ja niissä pysyminen loppuun asti vaatii vaatimista. Tämä ei ole helppoa, koska jos haluan vaatia koiralta, täytyy vaatia myös itseltä - ne ohjaukset pitää tehdä hyvin, loppuun asti, ajoittaa ja rytmittää oikein. Viime viikkoina meillä on ollut runsaasti aikaa ohjatuissa treeneissä, mutta olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman lyhyet treenit joka kerta, ja jättää loput ajasta käyttämättä. Koiran juoksuttaminen radalla puhki ei vie sitä millään tavalla eteenpäin, ja 20 minuuttia on todella pitkä aika käyttää ratatreeneihin. Tavoite olisi tehdä se mitä tehdään täysillä, sellaisessa mielentilassa kuin kisoissakin. Vaikka lähes kaikessa meillä on parannettavaa, on silti Sysillä perusesteosaaminen todella hyvällä tasolla, se osaa teknisesti ohjaukset, joten ratatreeneissä se aika kannattaa käyttää ennemmin siihen heikoimman lenkin vahvistamiseen, eli mun ohjaamisen parantamiseen, eli rataantutustumiseen :P Ohjauksiin tulemisen vaatimisen apuna haluan käyttää hyödyksi sitä, miten suuri palo Sysillä on päästä tekemään - ja edelleen kasvattaa sitä sillä, että toistoja ei tehdä viittätoista, vaan kertakin riittää, jos se menee hyvin. Myös realistiset vaatimukset, jos pakka pysyy kasassa ja rataa tehdään nollana, ei pienet kauneusvirheet haittaa, vaan suoritukseen voi silti olla 100 % tyytyväinen - ja palkkaus sen mukainen. 

Valmennusryhmän kanssa on ollut yhdet treenit tässä välissä. Tekniikkaa, tekniikkaa. Muutama eri rata, tauko aina välissä. Viimekerran ahaa-elämyksenä oli, että jos haluan voimaa käännöksiin, täytyy munkin lisätä voimaa käännöksiin. Mennä tilanteisiin rohkeammin ja vahvemmin, kun ei Sysi pienellä ohjaudu, vaan vaatii paremman ja voimakkaamman rytmityksen. Tehtiin meidän mittakaavassa ihan huikean hyviä käännöksiä! Kun olin ohjauksen kanssa ajoissa, ja luotin koiraan ja jätin sen suorittamaan käännökset yksinään loppuun. Pikkuhiljaa rupeaa mieli tekemään taas kisoihin, jos vaikka ehkä yrittäisikin saada kesäksi nollat kasaan sittenkin ehkä, en tiedä....?

Sitten niitä ratoja. To 16.01. rata ulkomuistista sinnepäin piirrettynä.

To 23.01. tehtiin tällästä rataa. 5-pituus oli haastava, koska se oli hyppy kohti seinää lähetettynä ja seuraavan esteen käännöksen aloitin jo ajoissa. Sysi kaatoi kerran vikan palikan ja kosketti toisen, joten otettiin sitä pari toistoa palkaten, ja no problems.

Omissa tehtiin jotain tekniikkaa. Tämän lisänä peruskuviota, neljä aitaa vierekkäin, serpenttiiniä, takaakiertoja ja välistävetoja. Kaipaa aina välillä muistuttelua ja palkkausta, loppua kohti notkeampi ja paremmin kuulolla oleva koira, jääräpää joutui keskittymään :)

Tokoa ollaan tehty pariin otteeseen Annan kanssa. Seuraamista, jääviä ym. Vireen asenne on ihana! Sen kanssa ollaan keskitytty leikin ja irrottamisen työstämiseen. Palkkautuu koko ajan paremmin lelulla, ja namit ei enää toimi irrotuksen kanssa samalla tavalla kuin ennen. Kahden lelun leikki toimii, ja irrotuksia on harjoiteltu erikseen. Odottamiseen on tullut malttia lisää, ja ero istu-seiso-maahan-asentojen välillä on selvä. Käsiavulla tekee hyvät asennot sekä liikkeestä, että paikallaan, ja ruokakupin kanssa ollaan harjoiteltu käskyjen kuuntelemista ilman käsiapua, kun tuntuu jäävän siihen helposti kiinni. Perusasennossa kontaktiharjoituksia on jatkettu, ja seuraavana pitäisi ruveta työstämään itsenäistä perusasentoon hakeutumista, ja eteentulopaikkaa. Ja pitäisi päättää, haluanko kiertävän vai kääntyvän siirtymän... Tällä hetkellä kierto tuntuu ehkä paremmalta vaihtoehdolta. Noudon alkeita ollaan tehty erilaisten pienten esineiden kanssa naksu apuna. Hiljaa hyvä tulee.. toivottavasti :) Sysin kanssa taas on omat ongelmansa. Seuruu on todella levällään, tykkään siitä fiiliksestä ja asenteesta, mutta paikka on ihan hukassa, poikittaa ja edistää ihan hulluna. Eikä enää osaa perusasentoa hyvin - syy löytyy kun katsoo peiliin... Agin lähdöissä jätän perusasennosta, ja siellä en nipota kohdasta. Lähtee myös siirtymissä (edelleen agissa) tarjoamaan seuruuta (huonoa sellaista), enkä tee asialle mitään. Joten ihmekös se jos poikittaa, kun ei pahemmin olla seuruuta treenattu vastapainona agin töhöttämiselle. Treenaa tarttis, mutta koska selkeät tavoitteet puuttuu, niin helposti jään vaan polkemaan paikalleen. Tarvittais siis selvä tehopiikki, ja kannustavia tavoitteita, katsotaan joskos viikonloppuna sellaisia saataisiin viikonlopun Talvihallojen tokopäivästä? :)

Handmade

Sysin vaatevarasto kasvoi toppatakilla, kun käsitöiden tekeminen jatkui. Vanha toppatakki sai uuden elämän Sysin uutena manttelina. Lopputulos on lämmin, vedenpitävä ja sopivan kokoinen :) Vielä vaatii pientä hienosäätöä, mutta olen tosi tyytyväinen tähän lopputulokseen. Takkia on nyt testailtu lenkeillä, ja se istuu takaa niin hyvin, että jalkalenkeille ei ole mitään tarvetta. Tällä hetkellä Sysi ja Vire on tosi samankokoiset, joten takki on ollut senkin päällä, ja pysynyt paikoillaan jopa vapaana kaveriseurassa rallatukset.

Aiemmin tehty sadetakki

 Iltanäpräyksen tuloksena nyt on jälleen kertynyt kasa naruleluja, joten laitelkaas kaverit viestiä.. :)

Vois ehkä olla aika uudistaa omiakin treenileluja, vaikka en meinaa raaskia ottaa noita uusia mukaan treeneihin :P Jaa miksi? No siksi:

Kivituhkapohja on tätä puolta lukuunottamatta ihan huippu.

Marin ottamista kuvista löytyi vielä yhteiskuva tytöistä, ihanat :)

Vireen kasvukuvia - 6kk 2 vkoa

Mari otti ihanat kuvat Vireestä pari päivää sitten. Ikää Vireellä siis näissä kuvissa 6 kk ja 2 viikkoa. En voisi olla tyytyväisempi Vireen rakenteeseen, tasapainoinen ja kaunis <3

Ja loppuun vielä "hieno" kuvakooste muutamasta Vireen seisotuskuvasta. 

Jälkikausi avattu tällekin vuodelle

Käytiin pari päivää sitten taas minijäljellä kodin vieressä. Hämärä ei haitannut, kun katuvalot valaisi :P Pohja niittyä ja nurmikkoa. Osuttiin hyvään saumaan ulos, varmaan kaikki lähiseudun koiranulkoiluttajat oli liikenteessä, mutta eipäs se tyttöjä haitannut. Minä sain vain pitkiä katseita jälkeä tallatessa :D

Vireelle pisin jälki tähän mennessä, loiva kaari. Pituus jotain 170 askelen luokkaa. Vanheni reilu vartin. Rauha mielessä lähdettiin liikkeelle, ja saikin hyvän rytmin heti alusta, vaikka kova kiire eteenpäin sillä on silti.. Pidätin valjaista, jolloin lähti helposti kääntyilemään jäljen päällä sikinsokin. Korjasin ja jäin lähemmäs, ja jatkoi paremmin. Kaikkea ruokaa ei jäljeltä malta syödä, mutta parempaan päin mennään :) Koko ajan hieman maltillisemmin keskittyy etsimään nappulaa. Hyvin pysyy kuono maassa ja fokus eteenpäin.

Sysille taas keppien ilmaisua lyhyellä pätkällä, jälki noin 110m, hevosenkenkä, kolme keppiä. Jana 10 m, melkein 90 asteen kulmassa jäljelle, nosto oli hieno! Pienen ojan ylitys, no problems. Ekasta kepistä ohi, toisen ja kolmannen ilmaisi hyvin. Tokalla kepillä meni ensin ohi, hidasti ja palasi ja malttoi tarkentaa. Kolmannen kepin kohdalla hidasti jo aiemmin. Ehkä tämä siis tästä.... Lupaavalta vaikuttaa :) Nyt jännätään tuleeko luvatut pakkaskelit vai onko huomenaamulla plussakelit. Jos on, niin voisi lähteä valoisaan aikaan, kunnon maastoon tekemään vähän paremmat jäljet tytöille.

2013 paketissa

Vuosi 2013 on nyt jäänyt kokonaan taakse, ja ehkä paikallaan on pieni summaus meidän vuodesta.

Suurin juttu ehdottomasti oli Vireen saapuminen kotiin <3 

Vire täytti vähän aikaa sitten 6 kuukautta, ja on kasvanut ihanaksi kakaraksi. Sen kanssa on tosi kiva touhuta, ja sen yrittäminen ja into saa hymyn huulille. Arki kahden koiran kanssa on monessa asiassa työläämpää, mutta joissakin asioissa jopa helpompaa. Sysin ja Vireen yhteiselo on sujunut ongelmitta, ja edelleen leikit yhdessä sujuvat :) 

Sysin kanssa suurin saavutus tälle vuodelle oli loppuvuodesta agilityvalionarvo. Myös osallistumisoikeuden saavuttaminen SM-kisoihin ja maajoukkuekarsintoihin, sekä noihin ensimmäisiin ihkaoikeisiin arvokisoihin osallistuminen oli meille isoja saavutuksia, vaikka tuloksilla ei juhlitakaan ;)

Maailman paras musta <3

Tokon osalta treenasimme koko kevään tiiviillä tahdilla, tähdäten voittajan liikkeiden valmistumiseen. Kesällä osallistuimme tokon SM-joukkuekisaan AVO-luokassa, ja vaikka koe ei mennyt odotusten mukaisesti, se opetti paljon. Joukkuekisa lataa aina paljon enemmän paineita kuin yksilösuoritus, ja nyt ymmärrän paremmin kisamaisten treenien tärkeyden, ja sen, mitkä asiat siitä tilanteesta tekee oikeasti kisamaisen. Vaikka me epäonnistuimme, joukkueemme teki upean tuloksen, ja nyt meidänkin palkintohyllyä koristaa pokaali vuoden 2013 tokon SM-joukkuekisan viidennestä sijasta.

Kesän vietimme Sysin kanssa kahdestaan (muiden aseman työntekijöiden kanssa) Hyytiälän metsäasemalla Pirkanmaalla. Viime kesä opetti kyllä arvostamaan Sysin helppoutta vielä enemmän, asuntolaelämästä ja uusista rutiineista huolimatta Sysi oli todella helppo pitää mukana. Sysikin taisi olla ihan tyytyväinen, kun pääsi joka päivä uimaan... :) Vaikka kesällä treenattiin ja kisattiin, me myös ihan vaan oltiin ja nautittiin olosta tosi paljon, nautittiin siitä, että saadaan treenata, saadaan kisata, saadaan osallistua isoihin koiratapahtumiin ja saadaan olla tekemättä yhtään mitään ja istua laiturilla. Vieläkin nämä pari fiiliskuvaa tuo sen saman tunteen, ja vaikka kesä olikin tietyllä tavalla aika raskas, oli se myös täynnä hyvää oloa <3

Aamulenkillä pihapiirissä

Iltalenkillä - edelleen pihapiirissä

En ole koskaan harrastanut vuositavoitteiden kirjoittamista, ja edelleenkin se tuntuu vieraalta, vaikka ilman tavoitteita en varmaan osaisi treenata ollenkaan. Ehkä vierastan liikaa tulostavoitteita? Tavoitteena on oppia ja kehittyä, ja hyvien suoritusten myötä tulevat ne tuloksetkin. Punainen lanka pitää kuitenkin tekemisestä löytyä, joten kaikissa lajeissa yritämme tähdätä sinne korkeimpaan luokkaan asti. Se, milloin sinne päästään, tai päästäänkö ikinä, on toissijaista. Joten ensivuoden treenitavoitteiksi asetetaan molempien koirien kanssa onnistumisen iloa ja kehitystä treenattavissa lajeissa. Näiden tavoitteiden myötä onnistuminen tänä vuonna on taattu ;)