torstai 30. toukokuuta 2013

Näyttelyturnee ja paluu arkeen

Viime lauantaina aikaisin aamulla pakattiin Eevan kanssa koirat ja kamat autoon ja suunnattiin kohti Harjavaltaa. Viikonlopun äksöniksi olimme ilmoittautuneet kahteen näyttelyyn, ensin Harjavaltaan, sitten Raumalle.

Sysi pääsi ekana kehään, ja sille avoimesta luokasta EH! :D Sysi pönötti tosi hyvin, juoksuttamisessa lähti kiskomaan kohti Eevaa ja Gimmaa, mutta muuten esiintyi hienosti!

Harjavalta, tuomari Zorica Salijevic, Ruotsi.

"Nice head. Good pigmentation. Prefer stronger upperline and better developed forechest. Better muscle definition. Correct angulation. Correct in movement. Nice temperament."

Sitten odoteltiin malien vuoroa, ja Gimman päästessä kehään jännitti jo aikalailla... Ja yllätys olikin melkoinen, kun Gimma palkittiin ROPpina! Eevan fiiliskuvailut blogissaan kyllä antaa aika todenmukaisen kuvan, eihän me tätä meinattu edes ymmärtää :D Illalla vasta tajuttiin, että nythän tämä oli tässä, enää ei tarvitsekaan kuin huvin vuoksi ilmottautua näyttelyyn ;) Ajeltiin kuitenkin Raumalle, käytiin treenailemassa tottista ja uittamassa koiria, nautittiin auringosta, skumpasta ja kesäillasta.




Seuraavana päivänä arvostelemassa Zake Ligita, Latvia. Sysille toinen EH ;)



"Feminine bitch. Enough well-balanced. Enough long in body. Strong skull. Enough neck. Straight topline. Enough volume of body. Could have better coat. Excellent presentation."

Erittäin hyvä, täydellinen <3

Rauman näyttelystä tuliaiseksi pihan porttiin tarttui tämä:


Kiitos Eeva reissuseurasta! Oli todella kivaa, ja aika mukavaa, kun koirat on niin helppoja mukana vaikka minne menisi :) Seuraavan kerran tosin ei taideta näyttelyihin lähteä.. ;)

Tiistaina palattiin arkeen ja treenattiin tottista ja esineitä Talissa. Tehtiin hyppynoutoa kevyellä kapulalla, no problems. Aalla otin noutoa tavallisella kapulalla, no problems. Eteenmenossa kokeiltiin parempaa hetsausta ennen lähetystä, ja lähti täysillä. Sen jälkeen esineitä, Eeva piti Sysiä kiinni, mä vein esineet ruudun takaosaan niin, että näki. Lähti tosi hyvin ja irtosi suoraan ja pitkälle, löysi ekan esineen (jääkiekko) helpolla, palautti hyvin. Toisen esineen kohdalla ei mennyt niin hyvin... Lähti hyvin, eteni ekasta esineestä vielä pidemmälle, mutta sitten alkoi hakeminen. Pyöri ja pyöri, palasi takaisinpäin, lähti sivuillepäin, pyöri lisää.. Meni ihan esineen läheltä, mutta ei löytänyt sitä. Tosin, esine oli heinikkomaisessa kohdassa, jota ennen oli ihan kulunnutta, paljasta metsänpohjaa, joten olihan se sille haastavampi. Siirryttiin lähemmäs, kävin näyttämässä esineen (Sysi Eevan luona) ja uusi lähetys. Polttaa, polttaa, mutta ei ihan osunut kohdalle, kävi pari metriä esineestä. Kaiken lisäksi kesken Sysin etsinnän, frisbeegolffareiden frisbee lensi meidän ruudusta läpi, ja koira tietty sinne perään. Eikun kutsua takaisin ja uutta lähetystä.. Lopulta esine löytyi, ja vaikka tämä oli tosi hankala treeni, jatkoi Sysi kuitenkin itsenäistä etsimistä hyvällä motivaatiolla, johon olen tosi tyytyväinen.

Tänään käytiin Tiksissä tottistelemassa. Me tehtiin ensin jäävät läpi, seuraaminen oli tosi hyvää, istuminen hyvä, maahanmeno hyvä, seisominen ok, olisi voinut olla napakampi. Mikä parasta, kuunteli hyvin käskyt ja teki asennot huolellisesti oikein. Sitten seuraamista. Mä olen ollut liian kaavamainen treenatessa, joten nyt lähdettiin kokeilemaan uutta taktiikkaa. Laitoin patukan hihnalla kiinni reppuun (ettei lähde rallittamaan), pieni hetsaus ja suoraan seuraamaan, siitä vapautus patukalle. Toimi ihan älyhyvin! Palkan odotus sai Sysin tsemppaamaan kunnolla. Tätä jatketaan, ja katsotaan miten tulee vaikuttamaan seuraamiseen. Tämän jälkeen pidettiin tauko. Tauon jälkeen iskunoutoja ja pari luovutusta - parantuneet kotona tehtyjen pitoharkkojen ansiosta. Vielä on työsarkaa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Iskunoudoissa tarvitsee selvästi kunnon irti-käskyn, pelkässä jessillä ei pudota kapulaa. Tämän jälkeen eteenmeno, hyvin juoksee. Loppuun tehtiin paikkamakuuta. Pysyi hyvin, rauhallinen ilme, kunnes pompsahti kerralla istumaan ylös asti. Eikun uusintaa perään, kyllä huomaa, että tää on jäänyt paitsioon, ja toisaalta myös paikkamakuu toisen koiran suorittaessa on vaikeampi, joten mun pitäisi osata arvioida realistisemmin mikä tilanne on liian vaikea ja mikä ei. Illalla lenkillä tehtiin vielä yksi paikkamakuu, joka oli just niinkuin pitääkin. Lisää vaan harjottelua eri tilanteisiin tässäkin.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Siirtyminen raakaruokintaan

Jo aiemmin mua on kiinnostanut vaihtoehto siirtyä raakaruokinnalle Sysin kanssa. Viime viikko luettiin ahkerasti infoa raakaruokinnasta, suunniteltiin ruokavaliota ja täytettiin pakastin raalla lihalla. Nyt on kasvissoseetkin tehty pakastettu ja pikkuhiljaa rupeaa ruokintarutiini toimimaan. Sain myös uuden lelun itselleni, keittiövaa'an, joka onkin nyt kovassa käytössä, kun lähdetään pikkuhiljaa lisäämään luun määrää ja sovittamaan ruokamäärää Sysille sopivaksi :) Vaihto nappulasta sujui ongelmitta, ja Sysin ruokahalu on nyt aivan käsittämätön - se hotkii ruokansa ja syö kupin kerralla tyhjäksi :)

Viime aikoina on ollut monta projektia meneillään, ja treenailu onkin ollut vähän toissijaista. Tokoa ollaan kuitenkin tehty pariin otteeseen, kerrattu avo-luokan liikkeitä kun SM-kisatkin lähestyy, ja temppuprojekteja jatkettu. Noudon luovutuksia ollaan otettu ennen ruokaa ainakin kerran päivässä, ja kyllä on auttanut. Agilitysta ollaan pidetty nyt taukoa reilu kuukaus, jos ei lasketa yksiä valkkutreenejä. Kisakalenteria en ole edes selannut.. Pitäisi ottaa ryhtiliike ja käydä edes jotkut kisat ennen agin SM:ejä, onneksi sentään treenit aloitetaan kesäkuussa kun kesätyöt alkaa. Meidät valittiin ATD:n maksijoukkueeseen edustamaan myös, joten päästään nauttimaan kisatunnelmasta kahtena päivänä, siis jännittämään koko viikonloppu :P 

Viikolla käytiin myös pantaholistin aarreaitassa Porttipuiston outletissa. Nyt löytyy pehmustettua, leveää Hurtan heijastinpantaa punaisena ja huomiokeltaisena, ihana limenvihreä nahkainen, pehmeä solkipanta, musta nahkainen solkipanta, messinginvärinen pitkälenkkinen ketjupanta... Hurahtanut, who, me?

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Esineitä ja lisää tottista

Tiistaina päästiin Eevan & Riikan mukaan tekemään kevään ekat kunnon esineruututreenit Luukkiin. Eeva vei esineet, näytti ja heitti. Lähti ihan hyvin, mutta kun ei heti löytänyt, lähti jäljestämään. Jäi pyörimään suunnilleen sinne, mistä Eeva esineen kauemmas heitti, ja palasi takaisinpäin. Jälkikoiran ongelmanratkaisua :) Pohdittiin siihen, että seuraavaksi kannattaa ehkä viedä yhdessä esineet, jotta Sysin saisi irtoamaan paremmalla asenteella. Tämän päälle tottikset, ajattelin, että tehdään taas estenoutoja ja eteenmenoa. Tähän mennessä ollaan tehty normikapulalla estenoutoa matalammalla hypyllä ja metrisellä käytetty vain ohjatun noudon kevyttä kapulaa. Lähdin suoraan kokeilemaan normikapulalla sitä metristä - huono idea. Menohyppy ok, mutta Sysillä loppui usko kesken, että pääseekö takaisin yli painavamman kapulan kanssa. Vaikutti muutenkin väsyneemmältä, meillä oli pitkä päivä takana, joten otettiin pelkkää paluuhyppyä, ja lopetettiin estenoudot siihen. Tähän tarvitaan lisää rutiinia, ja joko madaltaa estettä ja ottaa se painavampi kapula, tai sitten pitää korkeus ja käyttää kevyttä kapulaa, kunnes Sysin hyppyvarmuus kasvaa. Jätettiin sitten A ottamatta, ja tehtiin loppuun kolme eteenmenoa palloille.

Tänään käytiin Talin kentällä Eevan kanssa samalla ohjelmalla, ensin esineruutua, sitten tottista. Nyt vietiin yhdessä Sysin kanssa kaksi esinettä ruutuun. Ensimmäinen vietiin ruudun etuosaan, toinen takaosaan. Lähetin jälkimmäiselle hetsaten ensin, lähti hyvin, hieman pyöri ennen löytöä. Palautus ok. Seuraavaksi lähetys sille ensin viedylle esineelle. Lähti käskyllä, hitaammin, pyöri melko lähellä, sitten lähti tarkistamaan sen esineen paikan, jonka jo nouti - ja sitten belgiläisen päässä välähti, ja juoksi suoraan ja vauhdilla ekaksi viedyn esineen suuntaan. Tästä olen niin tyytyväinen, Sysi teki itsenäisesti töitä, ja vaikka toisen esineen etsinnässä oli haasteita, Sysi oivalsi mitä tässä oltiinkaan tekemässä, ja selviytyi tästä haasteesta ilman meidän puuttumista :) Hyvin sujui siis!

Tottiksessa jatkettiin estenoutoja. Ensin pystyä, valittiin este, jossa yläreunassa harjaksia. Otettiin ensin hyppyä ilman kapulaa, lähetys namikipolle ja takaisin. Jonkun kerran kosketti harjaksia. Sitten ohjatun noudon kapulalla hyppynouto, noston jälkeen uusi hyppykäsky, tällä kertaa ei ongelmia, hyvin hyppäsi :) Vielä A-nouto 2 kertaa, ei ongelmia. Ekalla kertaa noston jälkeen uusi kiipee-käsky, tokalla ei mitään, ja silti kiipesi takaisin. Loppuun eteenmeno pallolle, näki kun vietiin ja vauhdilla lähti. Vähän haki loppumatkalla, kun ei meinannut nähdä missä pallo, joten ens kerralla otetaan isompi lelu palkaksi.

Kotimatkalla ajoin Murren kautta kotiin, ostin Sysille vihdoin omat pk-liivit. Noudon luovutustreeniä varten kurkkasin ohjatun noudon kapuloiden hintoja, ja totesin, että 8,90 e/kpl on liikaa mun kukkarolle, joten iskän kanssa askarreltiin Sysille yksi ja samalla toy-kokoa toinen ylijäämäpalasta, Sisulle sopiva :)


Sisu

lauantai 11. toukokuuta 2013

Tottista!

Perjantaina treffattiin Eevan kanssa, tällä kertaa pk-tottiksen merkeissä. Ihan ensiksi aloitettiin kapulanheittoharjotuksilla esteiden yli. Onnistumisia seassa, mutta ihan älyhelposti lähti kimpoilemaan sivuun. Heittotreeniä itelle, ja vinojen heittojen noutoja koiralle siis :P

Halusin ottaa Sysille estenoudot, joten niistä aloitettiin. Ensin otettiin pelkkä hyppy esteen yli, ei kyllä pahemmin jätä varaa väliin, vaan hyppää hipoen yli. Sitten noutoon. Lainattiin Eevan ohjatun noudon kevyttä kapulaa, jotta hyppääminen olisi helpompaa, kun täyskorkeaa estettä ei vielä olla paljoa tehty. Lähti hyvin, meinasi tulla sivusta takaisinpäin, mutta korjausliikkeellä ja uudella käskyllä hyppäsi takaisin. Otettiin uusiksi, nyt heti noston jälkeen pyysin hyppämään, ja suullinen käsky riitti. Sinänsä ei ongelmia, mutta noi hypyt on tosi taloudellisia, joillakin hypyillä hipaisee, joillakin ei.

A-esteellä sama kuvio, ensin pelkkä este, sitten noutoon. Lähtee hyvin, mutta ei vielä ymmärrä, että takaisinpäinkin pitäisi kiivetä. Joten, kun Sysi oli nostamassa kapulaa, kävin taputtamassa estettä ja uusi kiipee-käsky. Sitten sujui. Ihan hyvin, ottaen huomioon, että talven aikana ei olla tehty pk-aata ollenkaan.

Tästä siirryttiin eteenmenoon. Eeva vei vinkutennareita kentän päätyyn (Sysi näki), ja johan lähti :) Juoksi kovaa, otti pallon ja tuli kovaa takaisin. Sain irrottamaan vauhdista ja pudottamaan pallon (jes!), palkaksi patukkaan kiinni. Sitten ei kun uutta lähetystä. Kolme lähetystä ja meidän treeni oli siinä.

Taas pysyin mukavuusalueella ja jätin noutojen luovutukset ottamatta :P Enkä ole niitä kotonakaan tehnyt. Toisaalta, ihan hyvä, että ei sitten samaan aikaan hinkata luovutuksiakin, kun tavoite on saada esteiden ylitykset toimimaan, mutta.. No, ens kerralla sitten ;)

maanantai 6. toukokuuta 2013

Se lukee sua kuin avointa kirjaa

Tänään vietettiin ilta Vuokkosilla agilityn parissa Training to Compete- valmennusryhmän treeneissä, Timo Rannikko koutsaamassa. Sysikin pääsi treenaamaan juoksusta huolimatta, itseasiassa ekat agilitytreenit ikinä juoksun aikaan.

Meidän (minun) ahaa-elämykset koski tällä kertaa muita juttuja kuin ohjausteknistä toteutusta. Rata, jota tehtiin, oli aika tiukkaa kääntöä ja vääntöä, siinä oli yksi sumppukohta, jossa pyörittiin sinne sun tänne. Tehtiin kahdessa pätkässä. Ekassa oma fiilis ei todella ollut kohdillaan. Takana pitkä ja rasittava päivä, kiire treeneihin, Sysi on ollut juoksusta johtuen kummallinen, tosi väsyneen oloinen kotona, mutta treenipaikalla kiskoi remmissä ja kävi kierroksilla, joka taas ärsytti mua lisää. Eka pätkä menikin ihan turhaksi kohkaamiseksi, ja jopa kerran nousi lähdössä omin lupinensa, eikä malttanut odottaa lähtölupaa kontaktilta, vaan lähti stopin jälkeen itse. Komensi mua muutenkin räkä roiskuen. Itsekin mokailin, olin huolimaton, ei oikein sujunut.

Välissä käytiin verryttelemässä ja yritin nollata itseni paremmin. Sysikin oli paremmassa vireessä ja haki kontaktia jonkin verran ihan itse. Ennen seuraavaa kierrosta mentiin halliin aiemmin sisälle, otin vähän seuraamista, liikkeestä istumista ja palkkasin niistä ja leikittiin kunnolla. Jatkettiin tempuilla, peruuttamista ja vilkuttamista. Peruuttaminen edistyy tosi hyvin! Kuumuessaan vaan yrittää lisätä haukkua siihen, mutta sille ei voi kun nauraa, on vaan niin hauska peruuttaessaan, niiatessaan ja haukkuessaan yhtä aikaa :D Temppujen ja patukkaleikin avulla saatiin se pahin hössötys ja sähläys pois molemmilta ja tekemisen ilo tilalle. Radalle siis eri asenteella, ja sehän näkyi. Sysi keskittyi tosi hienosti (plus oli hiljaa), luki ohjausta hyvin, ja saatiin toteutettua useita ohjausvaihtoehtoja eri kohtiin. Itsekään en tumpuloinut ihan niin paljoa, ja omassa ohjauksessa löytyi hetkittäin se tietty rauha ja huolellisuus. Koiran kiihkeys oli kuitenkin tallella, ja kävi patukkaan kiinni niin nopeasti, ettei omat sormet aina ehtineet pois alta :P Ohjauksen kannalta parasta oli huomata, miten tosi hyvin Sysi tulee liikkeen mukaan, ja kun liikesuunta on oikea, ei ne haastavammatkaan kohdat ole enää haastavia. Hallinta radalle löytyi jo pelkästä omasta olemuksesta, vaikka Sysi kävi hyvin kierroksilla. Ei siihen loppujen lopuksi tarvita sen enempää.

Se, mikä näistä treeneistä jäi päällimmäisenä mieleen, oli oman mielentilan vaikutus suoritukseen. Sysi lukee mua kuin avointa kirjaa, hyvässä ja pahassa. Ja käyttää tilaisuudet hyväkseen, jos en ole tarkkana esim. lähdön ja kontaktien kanssa, mutta siihen riittää pelkkä asenne. Käskysanasta tai äänensävystä se ei ole kiinni. Tänään kuitenkin saatiin alun takkuamisen jälkeen se hyvä fiilis ja keskittyneisyys radalle, ja jäähdyttelylenkillä Sysi oli oma ihana itsensä, kulki nätisti, haki kontaktia, eikä turhia hötkyillyt. Joten, ensi kerralla temppujen kautta hakemaan sitä kivaa yhteistyö-fiilistä ennen radalle menoa, eihän tästä mitään tule, jos ei ole hauskaa radalla ;)

torstai 2. toukokuuta 2013

Kevään eka jälki

Avattiin vihdoin tämän vuoden jälkikausi. Vietettiin vapaapäivää Sipoossa Marin ja koiriensa seurassa, aurinkoa, ulkoilua, treenaamista, koirien leikkimistä, rapsutteluja ja tietysti termarikahvit ja eväät mukana, parasta! :)

Koko porukka
Jälki sujui itsessään ihan hyvin, alue johon sen poljin oli aika pieni, ja tein käännöksen väärään kohtaan, joten pituudeksi tuli ehkä noin 250 m. Janalle sain hyvän lähetyslinjan heikosta poluntapaisesta, mutta Sysi ei silti meinannut lähteä etenemään suoraan, vaan oikaisi vasemmalle ja nosti takajäljen. Kutsuin takaisin, siirryin vähän edemmäs lähetyslinjaa, ja nyt oli hyvä, nosti jäljen ja lähti hyvin ajamaan. Eka keppi oli aika lähellä heinikkoisessa kohdassa, merkkasi kepin hyvin, pyöri hetken etsien keppiä ja toi. Eka kulma oli 90 astetta, sen jäljesti hyvin, ja lähdettiin melko jyrkkää rinnettä ylös, kallio alla ja suht paksu sammalpeite päällä. Rinteen ajattelin olevan haasteellinen, mutta eipä ollut. Rinteen päältä meni polku, jonka tienoolla Sysi hukkasi jäljen, ja teki aika laajaa ympyrää, hakien ja palaten taaksepäin. Pudotin liinan ja annoin etsiä. Olin ihan varma, että seisoin itse oikeassa kohdassa, josta olin mennyt, ja että Sysi hakee ehkä 8 metriä sivusta. Pieni ylläri oli, kun lähti tulemaan mua kohti keppi suussa, minähän se oli väärässä paikkaa, kyllä koira osasi :) Loppujäljessä ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki kepit nousi, pientä risteilyä teki jäljen ympärillä, mutta kelikin oli aika tuulinen. Pätevä koira!




Pellolla treenattiin erilaisten esineiden hakua, oli kenkää, hanskaa, jääkiekkoa, peltirasiaa, kameran linssinsuojusta ja vaikka mitä. Sysikin pääsi noutajien kanssa dameja kantamaan. Ihan ei tajunnut seurata damipyssyllä ammuttuja, kun lensi niin pitkälle, noutajat hoiti tän homman kotiin. Damipyssyn pauke oli tosi kovaääninen, itsekin hätkähdin sitä ekalla pamauksella. Sysi ei onneksi ollut tästäkään moksiskaan.









Päivän fiiliksen parhaiten tiivistävä kuvasarja ;)

c Mari Kuusaro